PIENI KIRJOITUS EU:STA

Äskettäin mieleeni nousi keskusteluni erään sotaveteraanin kanssa parinkymmenen vuoden takaa. Puhuimme elämästä ja sodasta sekä sodan jälkeisestä elämästä. Erityisesti havahduin nyt muistamaan sen vastauksen, jonka hän antoi kysymykseeni siitä miten hän koki muuttuneensa sodassa kun kotiuttamisen hetki koitti lähes viiden vuoden sotimisen jälkeen Inarin Kaunispäällä. ”Oli syntynyt ymmärrys siitä, että erimielisyydet pitää jotenkin muuten saada ratkaistua”, kuului vastaus.

Sama oivallettiin ympäri Eurooppaa samalla hetkellä. Sen oivalluksen seurauksena ryhdyttiin ajamaan sellaisen yhteisön synnyttämistä, jossa valtiot olisivat valmiit luopumaan riippumattomuudestaan estääkseen uudet sodat. Minusta on aivan makuasia kuka saa kunnian Euroopan Unionin syntysanoista. Minä voin uskoa, että ne tavallaan lausuttiin yhtä lailla Inarin Kaunispäällä kuin Englannin kanaalin rannalla.

Viime vuoden kevään Eurobarometrin mukaan suomalaisista yli puolet pitää EU:n merkittävimpänä saavutuksena sen jäsenmaiden keskinäistä rauhaa.

Viime vuonna Eurobarometrista kävi ilmi, että suomalaisilla on keskimäärin muita EU-kansalaisia enemmän luottamusta Euroopan Unionia kohtaan. Tosin luottamuksen alhaisuudesta kertoo se, että meistäkin vain 41 prosenttia kertoi barometrissa luottavansa Euroopan Unioniin. Suomalaisista 73 prosenttia tunsi olevansa EU:n kansalaisia joka sekin oli isompi joukko kuin EU-maissa keskimäärin.

Suomen vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa äänestysprosentti oli 38,6 (maassa asuvilla 40,3 %). Europarlamenttivaaleissa ei ole sitten alkuinnostuksen (vuosi 1996, 57,6%) hätyytelty muiden vaaliemme äänestysprosentteja. Vajaa vuosi sitten kysyimme pamilaisilta, moniko heistä aikoo äänestää kevään 2014 vaaleissa. Silloin 42 prosenttia ilmoitti olevansa aikeissa äänensä antaa. Vastanneista 14 prosenttia tiesi tuossa vaiheessa sanoa, että äänestäminen tulee jäämään väliin. Valitettavaa on, että useimmiten äänestämättä jättämistä suunnitellut pamilainen oli myös keskimääräistä kriittisempi EU:ta kohtaan.

Joulun pyhinä tapaamani ystävä kysyi haukotellen tulevista EU-vaaleista, että ”kukas me äänestetään sinne unohdettavaksi?”. Siinä on sanoiksi puettuna haaste puolueille ja ehdokkaille. Tarvitaan ehdokkaita, jotka ravistavat unohduksen uhkan niskastaan ja herättävät kyynistyneenkin äänestäjän uurnille. Ei saa antaa kuvaa, että mennään Strasbourgiin uunipankolle makailemaan. Meidän äänioikeutettujen tehtävä on puolestaan nostaa odotukset maamme euroedustajia kohtaan kattoon käymällä sankoin joukoin toukokuussa äänestämässä.

Jatketaan alun veteraanista sen verran, että Kaunispäältä kotiutetulle ilmoitettiin, että kuljetusta ei voi järjestää. Se tarkoitti sitten useamman sadan kilometrin kävelyreissua kohti etelää kuljetuksen saamiseksi. Ei se EU:kaan lopulta niin kaukainen ole. Suhteellinen juttu.

Antti Veirto