Loppukeväästä julkaistun FinTerveys 2017-tutkimuksen
mukaan kansanterveyden pitkään jatkunut kohentuminen on hidastumassa. Kyseessä
oleva tutkimus paljasti useita haasteita väestön terveyden edistämisen saralla,
mutta nosti samalla esiin koulutuksen mukaan eriytyvän kansalaisten terveyden
ja toimintakyvyn.
Lihavuus ja terveyden
hyväksi kokeminen
Suomessa on 2,5 miljoonaa ylipainoista aikuista. Lihavuus on
yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista, joka koskettaa
kaikenikäisiä, mutta on tutkimuksen mukaan yleistynyt varsinkin työikäisessä
väestössä viimeisen kuuden vuoden aikana. Joka neljäs suomalainen aikuinen on
lihava (painoindeksi vähintään 30).
Tutkimuksessa havaittiin myös, että terveyden hyväksi
kokeminen oli sitä yleisempää, mitä enemmän koulutusta saanut ryhmä oli
kyseessä. Perusasteen koulutuksen käyneillä tietyt sairaudet olivat yleisempiä,
kun korkeammin koulutetuilla (mm. diabetes ja astma) ja myös riski sairastua
oli suurempi alimmassa koulutusryhmässä (mm. sepelvaltimotauti ja aivohalvaus)
(Taulukko 1).
 |
Taulukko 1: FinTerveys 2017 –tutkimus
|
Psyykkinen
kuormittavuus ja masennus ovat yleisiä aikuisväestön keskuudessa
Psyykkinen kuormittavuus on lisääntynyt varsinkin
työikäisillä naisilla, kun masennusoireet ovat yleistyneet kaikilla
suomalaisilla. Masennuksen kansanterveydellistä merkitystä alleviivaa se, että
mielenterveyden häiriöt ovat yleisin syy siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle (Taulukko
2).
 |
| Taulukko 2: Eläketurvakeskus |
Vaikka uusien työkyvyttömyyseläkkeiden määrät ovat
laskeneet, huolestuttavaa on, kuinka moni nuori jää eläkkeelle
mielenterveyssyistä. Alle 35-vuotiaista työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä
72 prosenttia on jäänyt eläkkeelle mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden
vuoksi. Ikäluokassa 35-45 -vuotiaat vastaava luku on 50 prosenttia, kun taas
vanhimmassa ikäluokassa 55-62 -vuotiaat vastaava luku on enää noin 16
prosenttia.
Tutkimus ja tilastot antavat vahvaa osviittaa siitä, että
tarvittaisiin entistä enemmän työtä ja panostusta hyvän mielenterveyden
edistämiseksi, mutta samalla myös parempia työkaluja tunnistaa ja
ennaltaehkäistä mielenterveyden vaivoja jo varhaisessa vaiheessa.
Mielenterveyden ongelmien hoitoon tulisi panostaa enemmän ja hoidon
onnistumista tulisi seurata paremmin.
Koettu työkyky
Aiemmin (jaksolla 2000-2011) havaittu väestön itse raportoima
koetun työkyvyn koheneminen on pysähtynyt. Tästä huolimatta työkyky arvioidaan usein
edelleen hyväksi; yhdeksän kymmenestä 30-49 vuotiaasta arvioi olevansa täysin
työkykyinen. Myös yli puolet 60-69 vuotiaista arvioi itsensä täysin
työkykyisiksi. Työkyky arvioissa fyysisen työkyvyn nähtiin heikkenevän iän
myötä, kun taas henkisessä työkyvyssä ei nähty muutoksia. Työkyvyn koheneminen
on myös yhteiskunnallisesti merkityksellistä, jos pyrkimyksenä on, että
suomalaiset jatkaisivat työelämässä aikaisempia sukupolvia pidempään.
Useimmissa mittareissa, jotka kuvaavat terveyttä ja
toimintakykyä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä eri koulutusryhmien välinen ero
oli selvä; paras tilanne oli korkea-asteen koulutuksen saaneilla ja heikoin
perusasteen koulutuksen saaneilla. Tämä ilmenee esimerkiksi oman työkyvyn
arvioimisessa, vaikka vastaukset varmasti heijastavat myös erilaisia työnkuvia.
Perusasteen saaneet miehet, sekä naiset arvioivat työkykynsä heikommaksi, kuin
korkeammin koulutetut. (Taulukko 3).
 |
Taulukko 3: FinTerveys 2017 –tutkimus
|
Eroja
terveyspalveluiden käytössä
Terveyspalveluiden käytössä havaittiin tutkimuksessa paljon
väestöryhmäisiä eroja. Perusasteen koulutuksen suorittaneista useampi
(seitsemän kymmenestä) ilmoitti terveyskeskuksen ensisijaiseksi hoitopaikaksi,
kun tarvitsi lääkäripalveluita. Korkea-asteen koulutuksen suorittaneet
ilmoittivat useimmiten ensisijaiseksi hoitopaikakseen joko ilmaisen
työterveyshuollon tai yksityisen lääkäriaseman. Korkeakoulutetuille
terveyskeskus oli ensisijainen hoitopaikka vain hieman useammalle kuin neljälle
kymmenestä.
Työssäkäyvistä korkeakoulutetuista noin kahdelle
kolmasosalle ensisijainen hoitopaikka oli työterveyshuolto, kun perusasteen
koulutuksen suorittaneiden keskuudessa vastaava osuus oli alle puolet.
Jo aikaisemmin tehdyn kyselytutkimuksen
mukaan on havaittu, että asiakasmaksut tai oma rahatilanne on vaikeuttanut
palvelujen saamista ja useampi kuin joka kymmenes pienituloinen ikääntynyt on
jättänyt menemään lääkäriin taloudellisten syiden vuoksi. Pahimmillaan julkisia
terveyspalveluita siis jätetään käyttämättä niiden asiakasmaksujen vuoksi. Näitä
asiakasmaksujahan ei työterveyshuollossa käyttäjälle ole. Koulutuksen mukaiset
erot terveyspalveluiden käytössä voivatkin johtaa entistä räikeämpiin eroihin
ihmisten terveydessä ja koetussa toimintakyvyssä, mikä ei varmasti ole toivottavaa,
jos tavoitteena on pitää isompi joukko työntekijöitä työn syrjässä kiinni
entistä pidempään.
Tutkimuksen mukaista kansanterveyden kohentumisen
pysähtymistä voidaan pitää huolestuttavana ”käänteenä”. Myöskään väestöryhmien
välisten terveyserojen kaventuminen ei tutkimuksen tulosten perusteella näytä
toteutuneen, koska koulutusryhmien väliset erot terveyteen ja toimintakykyyn
liittyvissä tuloksissa ovat selkeät. Jatkossa tarvitaan edelleen paljon tahtoa
sekä työtä terveyteen ja toimintakykyyn liittyvien erojen kaventamiseksi
kaikkien ryhmien eduksi.
Mari Kettunen
Sosiaalipoliittinen asiantuntija
Lähteet:
Eläketurvakeskus (2018): Työeläkejärjestelmästä
työkyvyttömyyseläkettä saaneet 1996-2017. https://findikaattori.fi/fi/76,
haettu 9.7.2018
Eläketurvakeskus (2018): Vuonna 2017 työeläkejärjestelmästä
työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet työkyvyttömyyden syyn ja iän mukaan. https://www.etk.fi/wp-content/uploads/tyokyvyttomyyselakkeet-diagnoosit-2017.png,
haettu 9.7.2018
Koskinen, Seppo (toim.), Koponen, Päivikki, Brodulin, Katja,
Lundqvist, Annamari, Sääksjärvi, Katri (2018): Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi
Suomessa. FinTerveys 2017 –tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Vaalavuo, Maria (toim.), 2018: Sosiaali- ja terveydenhuollon
asiakasmaksujen kohdentuminen, vaikutukset ja oikeudenmukaisuus.
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti