YLEISTUKI EI OLE VALLANKUMOUS, MUTTA BRITANNIAN MALLI MUISTUTTAA JÄTTIUUDISTUKSEN RISKEISTÄ

Neljä eduskuntapuoluetta on ilmaissut tukensa sosiaaliturvajärjestelmälle, jonka esikuva on Britanniassa. Vastikkeellisuus ja syyperusteisuus tarkoittavat, ettei yleistuki ole perustulon kaltainen ideologinen vallankumous perusturvaan. Britannian Universal Credit -järjestelmän lukuisat ongelmat tarkoittavat kuitenkin, ettei tukien yhdistely ole ongelmaton hanke.  

Vaikka sote-uudistuksen kohtalo roikkuu vielä ilmassa, eduskuntapuolueet alkavat kiinnittää huomiotaan yhä enemmän myös tulevaan perusturvan kokonaisuudistukseen. Valtioneuvoston perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushanke tarkastelee parhaillaan, millaista sosiaaliturvaa suomalaiset tarvitsevat 2030-luvulla. Hankkeen tavoitteena on tarjota puolueille mahdollisuuksia vertailla eri vaihtoehtoja sosiaaliturvan toteutukseen tulevaisuudessa.

Julkisuuteen on käytännössä noussut kaksi vaihtoehtoista lähestymistapaa, yleistuki ja perustulo. Yleistukea kannattavat kokoomus, kristillisdemokraatit, SDP ja siniset, joista kolme ensimmäistä ovat jo julkaisseet enemmän tai vähemmän epämääräisesti hahmotellut sosiaaliturvamallinsa. Perustuloa kannattavat vihreät, ja keskusta on ilmaissut halunsa edetä voimakkaasti kritisoidun perustulokokeilun tulosten perusteella.

Koska puolueiden yleistuki- ja -turvamallit eroavat jossain määrin paitsi nimensä myös sisältöjensä puolesta, määritellään yleistuki tässä vaikkapa seuraavalla tavalla: se on vastikkeellinen ja tarveharkintainen sosiaaliturvamalli, joka yhdistelee nykyisiä työikäisten etuuksia kokonaisuudeksi, joka kapenee työtulojen myötä tavalla, jossa lisätyön vastaanottaminen on aina taloudellisesti kannattavaa. 

Käytännössä myös perustulomalleihin voi ja tuleekin lisätä erilaisia syyperusteisia elementtejä. Vaihtoehtoisten lähestymistapojen tärkeimmäksi eroksi muodostuu näin perustason vastikkeellisuus. Toisin kuin negatiivisena tuloverona tai kansalaispalkkana maksettavassa perustulossa yleistuen vastaanottajia velvoitetaan esimerkiksi työnhakuun tai osallistumaan työllistymistä edistävään toimintaan.

Keskeistä on, mitkä tuet yhdistetään yleistueksi ja mikä valitaan ansiotulojen tuottamaksi kaventumisasteeksi eli käytännössä yleistuen vastaanottajien efektiiviseksi marginaaliveroasteeksi. Esimerkiksi kokoomuksen yleistukimalli yhdistää toimeentulotuen, työmarkkinatuen, peruspäivärahan sekä yleisen asumistuen könttäsummaksi, joka kapenisi ansiotulojen myötä noin 67 sentillä euroa kohden ilman erillistä suojaosaa. 

Vaikka yleistuen tarkoitus on purkaa kannustinloukkuja, lähestyy sen kaventumisaste näin kannustinloukkua tyypillisesti määrittävää 70−80 prosentin efektiivistä marginaaliveroastetta. Toki tämäkin tilanne on parempi kuin esimerkiksi nykyisessä toimeentulotuessa, joka korkeintaan 150 euron suuruisen ansiotulovähennyksen jälkeen kapenee 100 prosentilla ansiotuloista, jolloin tuloksena on kaikista pienempiä ansioita lukuun ottamatta kokoomuksen yleistukimallia korkeampi työllistymisveroaste.

Kokoomuksen mallissa luovutaan ansiotulojen suojaosasta myös työttömyysturvan osalta. Nykyinen järjestelmä sallii 300 euron suuruiset tulot, ennen kuin työttömyysetuus alkaa kaventua 50 prosentilla tuloista. Ajatuksena on, että tasainen yleistuen kaventumisaste ei aiheuta halua vähentää työtunteja tilanteessa, jossa tulot ylittävät suojaosan. Todellisuudessa harva kuitenkaan kykenee määrittämään omia työtuntejaan, ja tärkein valinta työllistymisen suhteen on tyypillisesti efektiivinen eli osallistuako työvoimaan lainkaan. 

Yleistukimallien katsotaan purkavan myös byrokratialoukkoja toimeentuloturvan ja ansiotulojen yksinkertaisemman yhteensovittamisen ansiosta. Osittain tämä nojaa vuoden 2019 alussa käyttöön astuvaan tulorekisteriin, joka tosin mahdollistaa tehokkaamman sosiaalietuuksien maksatuksen myös nykyisen lainsäädännön puitteissa. Etuuksien automatisointia edesauttaisi kuitenkin entisestään, mikäli tulorekisteri keräisi tietoja tehdyistä työtunneista työttömyyspäivärahan sovittelua ja työssäoloehdon täyttymisen tarkastelua ajatellen. 

Miten yleistukea ei tule toteuttaa

Kun Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD suositteli pian Kaupan liiton toimitusjohtajaksi siirtyvän Mari Kiviniemen suulla Suomen sosiaaliturvajärjestelmäksi yleistukea, oli esikuva selvä, Britannian Universal Credit –järjestelmä. Viittaus Britanniaan on epäonninen, sillä viime vuosina käyttöön astuneesta järjestelmästä ei ole esikuvaksi vaan pikemminkin varoittavaksi esimerkiksi siitä, miten teoriassa toimiva ja tavoitteiltaan sinänsä kannatettava ohjelma epäonnistuu täysin käyttöönotossa. Britanniassa yleistuen vaikutusta on kuvailtu lyhyesti inhimilliseksi katastrofiksi.

Universal Credit -järjestelmän toteutukseen liittyi alusta asti teknisiä ongelmia, ja paljon huomiota kiinnitettiin kuuden viikon odotusaikaan ennen ensimmäisen tukierän maksatusta. Suurin epäkohta kuitenkin oli, että konservatiivihallituksen tavoitteena oli todellisen uudistuksen sijaan käytännössä sosiaaliturvan leikkaaminen. Järjestelmä on näin hankaloittanut erityisesti työssäkäyvien perheiden ja työntekoa estävistä vammoista kärsivien elämää.

Unite Community protest against Universal Credit in Norwich during a day of action by Unite Community nationwide (24.5.2018) Kuva: Roger Blackwell

Siirtymävaiheessa monille oli epäselvää, millä perusteilla yleistukea maksetaan, milloin useissa tapauksissa myöhästyneet maksut saapuvat ja onko etuuden vastaanottajilla oikeus tarveharkintaisiin ennakkoihin. Tilannetta pahensi entisestään tuensaajille tarkoitetun internetkäyttöliittymän sekavuus sekä järjetön päätös tehdä yleistuen neuvontapuhelinnumerosta alun perin maksullinen.

Suomessa esitettyjen ja jo käytössä olevien aktiivitoimenpiteiden tapaan Universal Credit -järjestelmään liittyy työnhakuun liittyviä velvoitteita ja raportointia. Erityisen tiukka raportointivaatimus koskee kuitenkin työttömyysetuuden sijaan yleistukeen yhdistetyn lapsivähennyksen vastaanottajia sekä itsensä työllistäjiä. Automaattisen lapsivähennyksen sijaan perheet joutuvat raportoimaan lapsiin liittyviä kuluja järjestelmään hyvinkin tarkasti. Työnhausta vapautettuja itsensä työllistäjiä kohtaa puolestaan tiukka yrityksen tulojen ja menojen raportointivaatimus, ja lisäksi heidän oletetaan ansaitsevan vähintään 35 viikkotyötunnin minimipalkan mukaisesti myös sellaisina kuukausina, kun yritys ei tuota voittoa.  

Britanniassa havaittiin myös perhekohtaisen sosiaaliturvamallin ongelmat, kun efektiivinen marginaaliveroaste nousi erityisesti pienituloisten kotitalouksien toissijaisista ansiotuloista, joista jäi näin entistäkin pienempi osuus käytettäväksi. Yhdistettynä lapsivähennyksen uuteen byrokratialoukkuun tämä heikensi entisestään kotona lapsia hoitavien vanhempien edellytyksiä palata työelämään, vaikka juuri tämän ryhmän on havaittu reagoivan poikkeuksellisen voimakkaasti työllisyyden taloudellisiin kannustimiin.

Suurimpana opetuksena Britanniasta jää ehkä siirtymäkauden merkitys, sillä sosiaaliturvan uudistetut maksuaikataulut, tarveharkinta ja vaaditut selvitykset voivat aiheuttaa todellista hätää etenkin, jos luotettavaa tietoa ei ole helposti saatavilla.  Perusturvauudistuksen tuloksena on oltava, että valittu sosiaaliturvamalli nimenomaan helpottaa tuen hakemista eivätkä etenkään heikoimmassa asemassa olevat kärsi uusien byrokratialoukkojen ja leikkausten johdosta, kuten Britanniassa on käynyt. 

Olli Toivanen

ekonomisti

KD:n yleistuki

Kokoomuksen yleistuki

SDP:n yleisturva

Resolution Foundationin raportti Universal Credit -järjestelmän ongelmista ja korjausehdotuksista