MIKSI HARVAT HALUAVAT PUHELINMYYJÄKSI?

Jos haluaa työllistyä, on edelleen varminta hakeutua sosiaali- ja terveysalalle. TEM:n ammattibarometrin arvion mukaan "työvoimapula-aloihin" Suomessa kuuluvat mm. hammaslääkärit, kuulontutkijat ja puheterapeutit, lastentarhanopettajat, sairaanhoitajat, sosiaalityön erityisasiantuntijat, suuhygienistit, yleislääkärit, yli- ja osastonhoitajat sekä ylilääkärit ja erikoislääkärit.

Selkeästi pamilaisia työvoimapula-aloja on vain yksi: puhelin- ja asiakaspalvelukeskusten myyjät. Puhelinmyyjistä on siis pulaa.

Puhelinpalvelualaa ja yhteiskeskuksia varten on olemassa PAMin ja työnantajaliitto PALTAn solmima työehtosopimus, joka periaatteessa takaa vähimmäispalkat. Suurin probleema on, että TES ei ole yleissitova. Työnantajaliittoon kuuluvat yritykset eivät siis kata yli puolta alan työvoimasta. Näin ollen villit puhelinmyyntiyritykset voivat käytännössä tarjota minkälaista palkkaa tahansa, ja usein palkkoihin liittyy erilaisia provisiojärjestelyitä. Ala ei siis takaa erityisen varmaa toimeentuloa. Voisikohan tällä olla jotain tekemistä sen kanssa, että koko ala on päätynyt työvoimapula-alaksi?

Siinä missä sote-ala tarvitsee kipeästi työvoimaa johtuen todellisesta kysynnän kasvusta, puhelinpalvelualalla kyse on palkkojen surkeudesta. Järjestäytymisaste tuskin sekään on järin korkea. Jos järjestäytyminen olisi paremmalla tolalla, voisivat työntekijät organisoida työtaistelutoimenpiteitä, jotka puolestaan luultavasti kannustaisivat työnantajia liittymään työnantajaliittoon ja tulemaan työehtosopimuksen piiriin, mikä taas nostaisi rakenteellista palkkatasoa. Tässäpä tehtävää myös liitolle.

Tilanne on oikeastaan aika paradoksaalinen: puhelinmyynti on ala, jossa on kieli- ja vuorovaikutustaidot ovat oleellisia. Siksi esim. työperäisellä maahanmuutolla ei kovin nopeasti saada työvoimapulaa ratkaistua. Työvoimapulaa on ihan oikeasti, mutta se ei kannusta työantajia parempaan palkkakehitykseen.

Ehkäpä selitys löytyy itse palkanmuodostumisesta. Kun palkkaus perustuu vahvasti provisioon, myös yrittäjäriski siirtyy merkittävästi työntekijälle. Työnantajille on ihan ok, että alalla on huonosta palkasta johtuvaa työvoimapulaa, kunhan myynnin volyymi on edes jotakuinkin hyvä. Parempi olisi tietenkin, että myyntiä olisi enemmän, mutta jos se vaatii korkeampia palkkoja ja muita epämiellyttäviä työnantajavelvoitteita, niin ei kiitos, emme vaivaudu.

Alan kasvun ja kehityksen näkökulmasta tämä ei ole kovin hyvä tie. Puhelinpalvelualan työnantajien tulisi olla kunnianhimoisempia: tarvitaan koulutettua ja ammattitaitoista työvoimaa, vakaampaa toimeentuloa, aitoja kasvunäkymiä. Tällainen uusi toimintaympäristö pudottaisi tehokkaasti kilpailusta ne yritykset, jotka ovat alun alkaen perustaneet bisnesideansa ainoastaan palkkojen dumppaukselle.

Mikko Laakkonen