RUUVIPENKKI

Juuri nyt kun tätä kirjoitan, julkisuudessa on tietoja, että suomalaisten palkansaajien työaikaa pitäisi lisätä 100 tuntia eli 2,5 viikkoa vuodessa tuottavuuden nostamiseksi. Tuottavuus nousisi, kun lisääntyvältä työajalta ei maksettaisi palkkaa. Palkka suhteessa työaikaan siis pienenisi. Minä en voi sanoa, että tämä olisi kokoava kädenojennus jakautuneen Suomen yhteen liittämiseksi.

Samanaikaisesti kun puuhataan työajan pidentämistä, voidaan tilastoista huomata, että vastentahtoisen osa-aikatyön määrä on Suomessa lisääntynyt. Viime vuonna vastentahtoisessa osa-aikatyössä eli osa-aikatyössä kokoaikatyön puutteen vuoksi oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan 12 000 palkansaajaa enemmän kuin kaksi vuotta aikaisemmin. Kaikkiaan Suomessa oli vuonna 2014 vastentahtoisessa osa-aikatyössä yli 90 000 palkansaajaa. Se tarkoittaa, että Suomessa joka kolmas osa-aikatyöntekijä on osa-aikainen vastoin omaa tahtoaan tai sanotaanko osa-aikainen jonkun toisen tahdosta. Kun on osa-aikainen jonkun toisen tahdosta pitää se sisällään ajatuksen siitä, että olet jonkun toisen vallan käytön kohteena.

SAK julkaisi viime viikolla ansiokkaan tutkimuksen vastentahtoisesta osa-aikatyöstä. Tutkimus nimeltään ”Maaginen sana: Käsipari” päästää osa-aikatyöntekijät kertomaan itse arjestaan. Vaikka tilastoista innostunkin, tekee hyvää kuunnella myös oikeita kokemuksia tilastolukujen takaa. SAK:n tutkimuksessa puhuvat ihmiset, jotka joustavat omassa elämässään pitääkseen otteen työn syrjästä kiinni. Tutkimuksesta käy ilmi miten kokoaikatyön puuttuessa pitää selviytyä jatkuvassa epävarmuudessa ja työtulojen niukkuudessa. Tarinoista käy ilmi arkinen kamppailu, joka voi tarkoittaa sitä, että talouden tasapainottamiseksi asutaan välillä pakettiautossa, rahapulassa ollaan lapsen kanssa lääkefirmojen koekaniineina, yksinhuoltajana tehdään töitä vuosikausia ilman lomaa kotona odottavien lapsien elannon turvaamiseksi ja haaveillaan vuodesta toiseen kokoaikatyöstä.

SAK:n tutkimusta lukiessani minulle tuli mieleen Barbara Ehrenreichin vuosituhannen vaihteessa kirjoittama kirja ”Nälkäpalkalla”. Monelle teille varmaan hyvinkin tuttu teos. Muistatte varmaan, miten Ehrenreich kirjassaan kertoo kuinka hän yritti elää pienipalkkaisilla töillä Yhdysvalloissa. Ehrenreich joutuu useasti vaihtamaan työpaikkaa ja asuntoaan optimoidakseen kulujen ja menojen välisen suhteen kohdalleen. Hän kertoo kuinka työntekijöiden itsetuntoa ja aloitekykyä nakerretaan monin tavoin. Ihmetellessään omaa ja työtovereidensa ahdinkoa Ehrenreich esimerkiksi kertoo kuinka pienipalkkaisten alojen työpaikoilla on ”juttelun” kieltäviä sääntöjä, jotka vaikeuttavat epäkohtien käsittelyä työtovereiden kanssa tai muiden työntekijöiden värväämistä yhteisiin muutostoimiin esimerkiksi ammattiliittojen organisointikampanjan avulla. Ehrenreich kuvaa kuinka rajojen rikkojat saavat pieniä rangaistuksia, esimerkiksi heidän työaikojaan muutetaan yksipuoleisella päätöksellä tai jopa annetaan potkut. Työntekijät jotka eivät olleet työehtosopimuksien piirissä, voitiin irtisanoa Ehrenreichin mukaan ilman selitystä.

Myös SAK:n tutkimuksesta voi lukea osa-aikatyöntekijöiden kokemuksia siitä kuinka työtunnit eli ansiot vähenee, ellei ole valmis taipumaan työpaikan vaatimuksiin. Kautta työelämän historian tämän tyyppistä vallankäyttöä on ollut. Kuitenkin on selvää, että osa-aikatyöllä ja erityisesti nollatyösopimuksilla voidaan painaa työntekijä ruuvipenkkiin, jossa palkanmaksaja voi säädellä puristimen kireyttä kuuliaisuuden takaamiseksi ja työpaikan epäkohtien sietämiseksi. Yksittäisten työntekijöiden kohtalot ovat entistä tiukemmin heidän palkanmaksajiensa käsissä kun kaikkea voi säätää joustavasti ja yksipuoleisesti.

Kun Barbara Ehrenreich kirjoitti kirjansa ”Nälkapalkalla” 2000-luvun alussa, oli Yhdysvalloissa vähittäiskaupan järjestäytymisaste 4,7 prosenttia. Nyt USA:n vähittäiskaupan työntekijöistä liittoon kuuluu 4,4 prosenttia ja majoitus- ja ravitsemisalalla alle 3 prosenttia. Ruuvipenkki on käännetty kireäksi.

Antti Veirto

SAK:n tutkimus löytyy osoitteesta:
http://www.sak.fi/aineistot/tutkimukset/muut-tutkimukset/maaginen-sana-kasipari--tutkimus-vastentahtoisesta-osa-aikatyosta-2015-04-27