MENESTYS EI OLE OMAA ANSIOTA

Monesti tavataan ajatella, että menestys on hyveellisyyden kruunu. Näin ei ole, vaikka yhä useampi niin tuntuu nykyään niin kuvittelevan. Edesmennyt Harwardin yliopiston poliittisen filosofian professori John Rawls on muistuttanut, että kukaan ei ansaitse suurempia luontaisia lahjojaan tai edullisimpia lähtökohtia yhteiskunnassa. Jos olet onnekkaasti saanut synnyinlahjoja johonkin erityiseen älä vain kuvittele, että nimenomaan sinä olisit ne muita enemmän ansainnut. Ei myöskään se, että on syntynyt äveriääseen sukuun ole kenenkään ansiota. Ei se tee ketään ansiokkaammaksi.

Kuvitellaan diplomi-insinööri, joka on yrittäjäksi ryhtymällä menestynyt ja tehnyt miljoonien omaisuuden itselleen. Jos kyseinen diplomi-insinööri olisi syntynyt Borneon sademetsässä piilossa elävään heimoon, ei hän olisi tehnyt miljooniaan ja esimerkiksi kännykkälaturin keksiminen ansalangan sijaan olisi ollut tyhjäntoimittamista. Menestys perustuu onneen. Menestys perustuu ympäristöön. Ei siihen, että olisi jotenkin hyvempi kuin muut.

Joku varmasti kiirehtii ajattelemaan, että kyllähän menestys perustuu myös kovaan työhön. Varmasti silläkin saattaa olla merkitystä, mutta oleellista on, ettei kuvittele siitä seurannutta menestystä liioin omana ansionaan. Harwardin yliopiston professori Michael J. Sandel toteaa, että poliitikkojen hokema ”ne jotka tekevät kovasti töitä ja noudattavat pelisääntöjä ansaitsevat päästä eteenpäin” on kyseenalainen. Sandel näkee, että mitä enemmän me pidämme menestystä omana ansionamme, sitä vähemmän tunnemme vastuuta niistä, jotka jäävät jälkeen. Mitä vahvemmin yritysmaailma menestyjineen määrittää politiikan sisältöä, sitä enemmän yhteiskunta menettää solidaarisuuttaan heikompia kohtaan.

Kun yritysmaailman edustajat ryhtyvät suoraan tai poliittisten puolueiden kautta vaikuttamaan politiikan sisältöön olemme vaarallisilla vesillä. Kansantaloustieteilijä Pirkko Lammi on aikoinaan todennut, että huono moraali on katsottu kuuluvaksi liike-elämään ja se on ikään kuin hyväksytty osaksi markkinataloutta. Yritysjohtajat voivat todeta tekevänsä kauppaa ja maailman parantaminen ei siihen kuulu. Niinpä yritysmaailman sotkeutuessa yhä vahvemmin politiikkaan olemme tilanteessa, jossa sekä liike-elämä ja talous että politiikka ovat vailla moraalia. Valtio katsotaan yritykseksi ja sitä johdetaan liike-elämän opein vailla moraalin taakkaa. Niinkö se menee?

Antti Veirto