TYÖTTÖMYYSTURVAN LEIKKAAMINEN PUDOTTI TRAPETSITAITEILIJAN!

Työttömyyden hoidossa keinot ovat monet. Isossa Britanniassa vuonna 1995 työvoimaviranomaisille annettiin oikeus mm. vaatia työttömältä ulkonäön tai tarvittaessa käyttäytymisen kohentamista työllistymisen edistämiseksi. Itse muistan kuinka samoihin aikoihin legendaarinen Lahden työvoimatoimiston johtaja Väinö Pässilä ehdotti paikallisessa lehdessä, että työttömien palveluista pitäisi periä asiakasmaksu. Seuraavana päivänä eräs työtön jätti neuvontaan viisi penniä.

Epäilemättä koko työttömyysturvan maksamisen historian Suomessa on käyty keskustelua työttömyysturvan etuustason ja etuuden keston vaikutuksista työttömyyden kestoon. Työttömyysturvaa onkin tasaisin väliajoin uudisteltu pyrkimyksenä tehdä siitä mahdollisimman tehokkaasti työllistymiseen ohjaavaa. Viimeisimmät työttömyysturvauudistukset tehtiin kuluvan vuoden alussa. Nyt alle kolmen vuoden työhistorialla on mahdollista saada aikaisemman 500 päivän sijasta 400 päivää ansiosidonnaista päivärahaa. Sanktioita myös tiukennettiin niin, että päivärahaa voidaan lyhentää 100 päivällä työttömän kieltäytyessä työllistymistä edistävästä palvelusta. Tasapainon löytämiseksi samanaikaisesti työssäoloehtoa lyhennettiin eli päivärahalle pääsyä siltä osin helpotettiin. Työttömille tuli myös 300 euron suojaosa, jonka voi ansaita kuukaudessa ilman sen vaikuttamista työttömyysturvaa vähentävästi.

PAMin keväisen jäsenkyselyn mukaan työssäkäyvistä jäsenistämme oli 22 prosenttia valmiita korkeintaan harkitsemaan työttömyysturvan leikkaamista, vaikka Suomen talous ajautuisi vakaviin ongelmiin. Kyselyyn vastanneista työttömistä sitä oli valmis korkeintaan harkitsemaan 9 prosenttia. Innostusta työttömyysturvan roplaamisen sallimiseen ei siis ole ja hyvä niin.

Työttömyysturvan tason ja keston säätelyn vaikutukset eivät ole yksiselitteisiä työttömyyden pituuteen. OECD:n mukaan työttömyysturvan korvaustason lasku laskee myös työttömyysastetta ainakin keskimääräisessä OECD-maassa. Toisaalta Johanna Alatalo ja Heikki Räisänen toteavat TEM-analyysissään (10/2009), että tutkimuksien perusteella korvaustason laskun sijaan etuuksien keston rajoittaminen nopeuttaisi työllistymistä ja pienentäisi työttömyyden kustannuksia. Alatalo ja Räisänen myös kertovat, että aktiivisen työvoimapolitiikan aktivointitoimilla työttömille aikaansaatu ”uhka” on havaintojen mukaan lyhentänyt työttömyyttä keskimäärin kolme viikkoa. Tosin Suomessa tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että pitkään työttöminä olleilla, työmarkkinatukea saavilla tällainen ”uhka” ei toimi (TEM 7/2009). Kun asiat ovat kyllin pahasti, niin uhkat menettävät merkityksensä.

Jos työttömyyspäivärahan keston rajaaminen lyhentää työttömyysjaksoja ja toisaalta tarveharkintaiselle työmarkkinatuelle putoaminen heikentää aktiivisen työvoimapolitiikan ”uhkan” vaikutuksia, niin eikös siinä ole jonkinlainen looginen pussinperä? Erityisesti korkean työttömyyden aikana päivärahan keston lyhentäminen kasvattaa riskiä päätyä työmarkkinatuelle ja nostaa samalla työttömän riskiä päätyä vyöhykkeelle jossa hän ei tunne uhkia, koska kaikki on jo menetetty.

Työttömyysturvan keskeinen dynaaminen merkitys on nimenomaan selvitä säällisellä tavalla välivaiheeksi tarkoitetusta työttömyydestä matkalla kohti uutta työtä. Suomessa sinun ei onneksi tarvitse työttömyyden myötä ”mäjähtää” suoralla pudotuksella kadunpintaan vaan turvaverkko pyrkii palauttamaan sinut takaisin työelämän trapetsille. Trapetsilla tasapainoillessa tosin kannattaa aina välillä vilkaista alas ja huolehtia, ettei kukaan keljuilija vedä sitä verkkoa alta.

Antti Veirto