RUOTSI OPETTAA (VIRHEIDEN KAUTTA)

Politiikkanörttinä en malta olla kommentoimatta hieman länsinaapurin viime sunnuntain valtiopäivävaaleja. Ruotsin vaaliteemat heijastunevat jollain tavalla Suomenkin ensi kevään eduskuntavaaleihin, joten ottakaamme opiksi parista asiasta.

Koulut olivat Ruotsin vaaleissa varsin kuuma puheenaihe. Opetusministerin pestiä pitänyt Liberaali Kansanpuolue lähti vaaleihin koulutuksen tärkeyttä korostaen. Ilmeisesti äänestävä kansa koki viestin lievästi ristiriitaiseksi maassa, jossa oppimistulokset ovat vanhan hallituksen aikana laskeneet kuin lehmän häntä ja yksityiset keinottelijat on päästetty koulumaailmaan takomaan voittoja valtion tukemana. Pahimmillaan tämä on johtanut koulujen konkursseihin, mikä taas on jättänyt oppilaita kirjaimellisesti ilman opetusta. Tätä ei Suomeen, kiitos vain! Ai niin, ja kansanpuolue oli pääministeripuolue kokoomuksen ohessa vaalin suurin häviäjä. Koulutuksen kanssa ei kannata pelleillä.

Ruotsidemokraatit hallitsi maahanmuuttokeskustelua ja otti suurvoiton. Ruotsin työperäinen maahanmuuttopolitiikka on Euroopan liberaaleinta. Kun työmarkkinoilla on jo valmiiksi tiukkaa, on mielestäni melko ymmärrettävää, että monet ihmiset kokevat laajan työperäisen maahanmuuton negatiivisena asiana. Turhautuminen tilanteeseen purkautui kannatuksena natsimenneisyyden omaavalle laitaoikeistopuolueelle. Tämä on suuri sääli, sillä järkevä, työmarkkinoiden realiteetit huomioonottava keskitie työperäisessä maahanmuutossa on se paras vaihtoehto – ei ääriliberaali tai rajat täysin sulkeva linja.

Päättäkäämme teksti positiivisesti. Nimittäin Ruotsin äänestysaktiivisuus: Wow, 83,3 %! Suomi pääsi eduskuntavaaleissa viimeksi yli 80 prosenttiin vuonna 1983. No, selitystä voi hakea siitäkin, että Ruotsissa äänestettiin samalla kertaa valtiopäivävaaleissa, maakäräjillä ja kuntavaaleissa. Ehkä Suomessakin voitaisiin yhdistää vaikkapa kunta- ja eduskuntavaalit? Sitten vielä presidentin virkakausi nelivuotiseksi ja samaan sykliin sekin!

Mikko Laakkonen