ONNELLISUUS – ROOPE ANKKA JA DOWNSHIFTAAMINEN

Pääsin äskettäin kuuntelemaan Turun tulevaisuudentutkimuskeskuksen kehitysjohtaja Olli Hietasen alustuksen Työn tulevaisuudesta. Hietasen perusviesti oli, että kiihtyvä muutos on menossa. Seuraavat 20 vuotta voivat muuttaa maailmaa enemmän kuin viimeiset 200 vuotta. Kukaan ei tuhat vuotta sitten osannut ennustaa, että ihmisellä on mitään nykyisen kaltaista teknologiaa. Roomalainen insinööri taisi antiikissa todeta, että hänen on vaikea kuvitella edistyksellisempää tekniikkaa kuin roomalaisilla maailman valtiailla oli silloin käytössään. Olisipa nähnyt minun Lumiani! Niin kauan kuin akku kestää (mikä ei ole pitkään), se on verraton vempele. Voittaa akveduktit mennen tullen ja selfienkin nappaan nopeammin kuin saan suuni mutrulle ja posket lommolle.

Hietasen mukaan olemme etenemässä entistä yksilöllisemmin räätälöityyn maailmaan. Pakkaukset tunnistavat käyttäjänsä ja jääkaappi seuraa ruokailutottumuksiamme sekä ruokien viimeisiä käyttöpäiviä. Huonekalut, vaatteet ja kotimme seuraavat terveyttämme ohjaten meitä terveellisiin elämäntapoihin. Kotona voit 3D-tulostimella printata tulemaan vaikkapa kypsentämistä vaille valmiin grillipihvin.

Hietanen muistuttaa, että kaikki uudet teknologiat ovat aluksi vähentäneet työvoiman tarvetta, mutta luoneet samalla uusia ja talouskasvua. Höyrykoneen keksimisen jälkeen alkoi aivan uudenlainen työllisyyden kasvun kehitysvaihe vaikka aluksi käsityöläisiä kismittikin.

Kun nykytilaa arvioidessaan Hietanen nostaa nykyisen työelämän trendeiksi leppoistamisen ja downshiftaamisen, havahdun tulevaisuuden haaveilusta hereille. Ai, tässä puhutaankin nyt keskiluokasta ja heidän valinnan mahdollisuuksistaan. Kaikille oman onnen tavoittelu työtä vähentämällä, leppoistamalla, ei ole varsinainen vaihtoehto. Se on eriarvoistuvassa Suomessa mahdollista niille, joilla on niin paljon, ettei lisäämällä muutosta huomaa. Downshiftaaminen on kuin Roope Ankka rahasäiliöllään. Sinne setelimereen on Roope Ankan hyvä hypätä ponnahduslaudaltaan. Siellä on leppoisaa uida rintaa ja selkää. Oletko sinä muuten miettinyt, miksi Aku Ankka otti Tupun, Hupun ja Lupun huollettavakseen eikä rahamies Roope? Minä vastaan, että Roope haluaa leppoistella rauhassa omassa rahameressään! Pitäköön Aku pojista huolta vaikka onkin Roopeen verrattuna varaton. Lopulta Aku onkin huomattavasti vastuullisempi kuin Roope.

Onnellisuus on tavoittelemisen arvoinen asia kaikille meille. Kaikilla pitäisi olla oikeus onneen. Se on vaatimus, joka on ajankohtainen. Viisaat sanovat, että onnellisuuden tavoittelu olisi jotenkin tälle ajalle ominaista. Onnellisuutta on kuitenkin tavoiteltu jo pitkään. Se on ollut ay-liikkeen tavoitelistalla yli sata vuotta. Jari Ehrnroot on tainnut kirjoittaa, että 1900-luvun alkupuolella ay-liike tarvitsi lisää jäseniä, johdattaakseen heidät hyvinvointiin ja onneen. Marjaliisa Hentilä kertoo kirjassaan Sovittelija suomalaisesta ay-vaikuttajasta Matti Paasivuoresta (1866–1937), joka puheissaan 1906–1907 käsitteli onnen saavuttamista. Silloin tulevaisuudesta löytyi tähtäimeen samat asiat kuin tänä päivänä.

Mikä on nykyaikaisen ay-liikkeen rooli palkansaajan onnen tavoittelussa? Monesti vapaan talouden utopioihin uskovien suusta nimitetään ay-liikettä lähinnä pahanilmanlinnuksi. Kuitenkin ay-liikkeen projektin tarve onneen auttamisessa on vahvempi kuin pitkään aikaan. Jo vuonna 2007, kun Suomessa meni kohtuullisen hyvin, peräti 53 prosenttia suomalaisista koki, että ”ennen ihmiset olivat onnellisempia kuin nykyään” (EVAn arvopankki). Vuonna 2005 saman lähteen mukaan piti 84 prosenttia suomalaisista tärkeänä tai erittäin tärkeänä onnellisuuden osatekijänä turvattua perustoimeentuloa ja 75 prosenttia pysyvää ja varmaa työpaikkaa. Ne olivat suomalaisille tärkeämpiä kuin esimerkiksi uuden kokeminen tai mielenkiintoiset harrastukset. Ihmiset kaipaavat siis elämään varmuutta, jonka varaan palkansaajan ja hänen läheistensä onni on rakennettu.

Antti Veirto