MADDE JA MÄ

Kuninkaallisilla on tunnetusti bensaa suonissaan niin paljon, ettei kannata puhua enää siniverisistä. Ainakaan Ruotsissa. Huomasitte varmaan, että naapurimaassamme avioon kiiruhtanut prinsessa Madeleine oli huristellut kaupunkimaasturillaan vastoin liikennesääntöjä ruuhka-aikaan bussikaistalla. Kirjoittaessaan sakkoa oli poliisi joutunut pohtimaan, että nauttiiko Madde kuningasperheen jäsenenä sakkorangaistuksen suhteen koskemattomuutta.

Madden edesottamuksista minulle mieleeni juontui ajatus, että aikoinaan todellakin yhteiskunnan toimesta oikeuksia ja hyvinvointia jaettiin ihmisille heidän arvonsa perusteella. Yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa olivat sille jollain tavoin arvokkaaksi koetut jäsenet. Arvo taas syntyi useimmiten syntyperästä. Ihmisarvossa oli skaala, jonka tyvipäässä oli tavallinen kansa. Ihmisoikeudet olivat toissijaisia ja ensisijaisia etuoikeudet, joita jaettiin arvokkaille.

Jokunen aika sitten seurasin televisiosta keskusteluohjelmaa, jossa lajissaan menestyneet urheilijat miettivät urheilun arvostusta Suomessa. Eräs keskustelijoista oli mutkamäessä menestynyt ja Suomesta halvemman verotuksen maahan muuttanut ex-urheilija. Hän hämmästeli sitä, että hänen pitää Suomessa maksaa laskettelurinteeseen mennessään hissilipuista. Keski-Euroopassa hän laskettelee ilmaiseksi. Siellä ”rinnemarkkinoilla” ymmärretään hänen arvonsa toisin kuin Suomessa. Minua keskustelun seuraajana lämmitti se, että Suomessa rinnehissien lipuissa noudatetaan universalismin periaatteita. Kaikki maksavat lippunsa.

Väistämättä tulee mieleen, että tuloerojen kasvaessa kovaa vauhtia lasketellaan kiihtyvällä vauhdilla kohti eriarvoisuutta. Äskettäin Helsingin sanomissa kirjoitettiin kuinka oikeudenkäyntikulut ovat kasvaneet kohinalla. Oikeuspoliittisen laitoksen tutkija arveli, että Suomessa ollaan tilanteessa, jossa kasvaneet kulut uhkaavat jo kansalaisten oikeusturvaa. Oikeutta ei enää ehkä uskalleta hakea, koska tappio oikeudessa romuttaisi talouden. Varakkaalla ihmisellä on siten entistäkin paremmat mahdollisuudet huolehtia oikeuksistaan kuin köyhemmällä. Onneksi ammattiliittojen jäsenet edes saavat oman taloutensa kannalta riskittömän oikeudenkäynnin työriidoissa.

Madde sai sakkonsa ja Chrisin. Kuningaskunnassa on siis kaikki hyvin. Toivottavasti Chris maksoi muuten häät. Eivätkä ruotsalaiset veromaksajat. Toisaalta mitä se minulle kuuluu, meidäthän erotettiin Ruotsista vuonna 1808.

Antti Veirto