Ammatillinen koulutuksessa on käynyt täysi kuhina jo
pidemmän aikaa. Reformi hyväksyttiin kesällä ja nyt on paukutettu asetustason
säädöksiä urakalla. Asiat ovat edenneet melko tavalla kuten suunniteltiinkin.
Sipilän hallituksen helmasynti on ollut lainsäädännön heikko
valmistelu. Kiire on ollut liian kova ja päätä on lyöty esimerkiksi
perustuslakiin.
Ammatillisen koulutuksen reformi on onneksi ollut poikkeus.
Uudistus on ollut suuri, ja vaikka lopputulos ei ole optimaalinen (ei se ikinä
ole), on valmistelu tehty melko hyvin ja johdonmukaisesti. Työelämä on ollut
mukana, ja ainakin oman kokemukseni mukaan tullut kuulluksi.
Kansa on halunnut demokraattisesti valitsemiensa edustajien
kautta reformin. Me työmarkkinakentässä olemme pyrkineet ohjaamaan valmistelua
parhaimpaan mahdolliseen suuntaan näissä rajoissa.
Oleellinen asia on nyt se, että reformi viedään käytäntöön
mahdollisimman onnistuneesti. Työntekijöiden arjen näkökulmasta oleellinen
kysymys on se, miten työpaikat muovautuvat oppimisympäristöksi, kun yhä
useammin ammatillisia opintoja suoritetaan työelämässä. Saako oppija tukea
koulutetulta työpaikkaohjaajalta? Miten opettaja osaa käyttää pedagogista
osaamistaan työpaikkaympäristössä? Miten varmistetaan, että varsinaista
henkilöstöä ei yhä useammin lähdetä korvaamaan työssäoppijoilla? Todellinen työ
on vasta alussa.
PAM on muutaman liittokumppanin kanssa polkaisemassa käyntiin hanketta, jonka idea on keskittyä reformin käytännön vaikutusten jalkauttamiseen työpaikoille. Mukana on myös esimerkiksi palvelualojen yrityksiä. Tällä hetkellä jatko riippuu hankerahoituksesta, joka on vielä auki.
Jos käy niin, että EU:n hankerahat jäävät off-asentoon, emme
silti aio jäädä tumput suoriksi. On aivan oleellista, että työpaikkojen
luottamushenkilöt ovat tietoisia amisreformin vaikutuksista. Jos ei muuta,
allekirjoittanut hyppää pendolinoon ja lähtee harrastamaan kotimaan matkailua.
Keräämme jokaisessa maakunnassa yhteen liiton
luottamusmiehet, koulutusaktiivit, aluetoimitsijat ja yleisesti kaikki aiheesta
kiinnostuneet, ja käymme läpi, mitä tuleman pitää. Huipputärkeää on myös
jatkovaiheiden tarkka raportointi. Vain siten voimme vuoden parin päästä
arvioida, onko reformin vaikutusten siirtyminen käytäntöön onnistunut.
Mikko Laakkonen
Koulutuspoliittinen asiantuntija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti