Kaupan aukioloajat vapautuivat sääntelystä viime vuoden
alussa. Aukiolot vapautettiin elinkeinoelämän vaatimuksesta. Aukiolon
vapauttamisella kuulemma tavoiteltiin ainakin tasapuolisempaa
kilpailutilannetta erikokoisille myymälätyypeille, selkeämpiä aukioloaikoja
sekä vastavoimaa verkkokaupan yleistymiselle. Kuluttajat ja alan työntekijät
olivat tyytyväisiä aikaisempiin säädeltyihin aukioloaikoihin.
Vuosi on siis kulunut. Nyt aukiolojen jälkeisestä elämästä
voi tehdä ainakin alustavia arvioita. Selvää on, ettei vähittäiskaupan alalla
työ ole kokonaisuutena lisääntynyt. Yrittäjien ja heidän perheenjäsentensä
työtunnit ovat vähentyneet vauhdilla. Toki samanaikaisesti palkansaajien tunnit
ovat lisääntyneet. Ei kuitenkaan siinä mitassa, että olisivat nostaneet koko
toimialan työllisten työtunnit kasvuun.
Palkansaajien määrä kaupassa kasvoi viime vuonna muutamalla
tuhannella. Varsinaisena kasvupyrähdyksenä sitä ei voi pitää. Kuluvan
vuosikymmenen aikana on jo kahdesti aikaisemminkin palkansaajien määrä
lisääntynyt vauhdikkaammin. Työllisten määrä kasvoi nettomääräisesti noin
tuhannella henkilöllä. Kaikki uudet työlliset ovat tietysti tervetulleita,
mutta ei tämä lisäys kummoinen ole.
SAK.n kokoamien tietojen mukaan vuonna 2016 kaupan alalla
päätyi yt-neuvotteluiden piiriin 147 prosenttia enemmän henkilöstöä kuin vuotta
aikaisemmin. Konkurssien piirissä oli enemmän henkilöstä kuin koskaan vuonna
2003 alkaneella tarkastelujaksolla. Onko niin, että vapautuneista aukioloista ei
tullut pelastusta hukkuvalle vaan lyijypunnus nilkkaan?
Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, on aukiolojen
vapauttaminen lisännyt vuokratyövoiman käyttöä kaupan alalla. Viime vuonna
vuokratyövoiman käyttö kasvoi kaupassa uuteen ennätykseensä. Vuokratyövoiman
lisääntyminen selittää yli puolet palkansaajien määrän kasvusta.
Kaupan liitto ei ennusteissaan vähittäiskauppaan kummoista
työllisyyden kasvua maalaile. Sen mukaan kuluvana vuonna työllisyys alalla
heikkenee ja vuonna 2018 pysyy ennallaan. Onko aukiolojen vapauttaminen
osoittautumassa kokonaistyöllisyyden suhteen turhanpäiväiseksi?
Suomalaiset netinkäyttäjät käyvät ahkerasti verkkokaupassa
maamme rajojen ulkopuolella. Se käy ilmi Eurostatin tilastoista. Ruotsalaiset,
saksalaiset ja esimerkiksi väki Iso-Britanniassa suosivat verkko-ostoksissaan
enemmän oman maansa tarjontaa. Globalisaatio on tullut verkkopiuhaa pitkin
kaupan alaa ahdistamaan.
Aukiolojen vapauttaminen ei riittänyt torpedoimaan
ulkomaalaisissa verkkokaupoissa käymistä. Kaupan liitto onkin pistänyt uutta
latinkia edunvalvontansa putkeen. Se on esittänyt kaupan arvonlisäverokynnyksen
nostamista. Kyynikko voisi todeta, että ellei Suomeen kehity riittävän vankkaa
toimintaa verkkokaupan puolelle, hukka kaupan perii. Asiakkaiden hukka.
Aukioloja ei voi enää vapauttaa. Nyt pitäisi veroja huojentaa. Tämä kaapeli jää
vetävän käteen.
Ovatko kauppojen aukioloajat tulleet kuluttajien mielissä
aikaisempaa selkeämmiksi? Vielä lokakuussa 2016 suomalaisista työikäisistä
peräti 45 % koki, ettei aukiolojen vapauttaminen ollut auttanut heitä
tietämään mikä kauppa ja moneen on kulloinkin auki. Ei siis mitään ratkaisevaa
selvyyttä ole syntynyt.
Siis lopputulos vähittäiskaupan aukiolojen vapauttamisesta
(kunnes muuta osoitetaan) on seuraava:
1)
Ei merkittäviä työllisyysvaikutuksia toimialan
kokonaiskuvassa. Tuhoa yrityskentässä. Vahvisti ennestään vahvoja.
2)
Verkkokaupassa käydään edelleenkin ulkomailla,
kun kotimaassa ei kilpailukykyistä tarjontaa verkossa ole.
3)
Aukioloajat aiheuttavat edelleenkin
epätietoisuutta kuluttajissa, koska kaupat itse saavat niistä nyt päättää ja
kirjo on sen mukainen.
Näillä näytöillä aukiolojen vapauttaminen on jäämässä
ideologiseksi pöljäilyksi. Vapauttaminen oli varmasti hallitukselle sen omista
ideologisista taustoista lähtevässä rakenneuudistusten sarjassa helpoin
toteuttaa. Se ei tuottanut kummoista hyötyä.
Antti Veirto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti