Ranskalainen valistusajan ajattelija Rousseau kirjoitti vuonna 1762 teoksen Yhteiskuntasopimuksesta. Se lämmitti hänen aikalaisiaan. Erityisesti Genevessä, missä se hävitettiin roviolla. Kirja on kuitenkin myöhemmin ollut innoittajana historian eri vaiheissa. Kirjan sisältöä on hyödynnetty monien kuvainkaatajien toimesta. Ja muutostahan Suomeenkin ajetaan yhteiskuntasopimuksella.
Tulkitsemalla Rousseaun yhteiskuntasopimuksen sisältöä keppihevosohjastajan tavoin, sanon hänen nähneen, että kaikkien osapuolien tulee luopua sopimuksen synnyttämiseksi asemistaan. Kaikki antautuvat yhteistahdolle ja nousevat poteroistaan. Suomessa tosin on käynyt selväksi, että osalta uhkaillaan myönnytyksiä ja osalta niitä anellaan housunpolvet riekaleina.
Ei kuulosta reilulta. Epäreiluille sopimuksille yksi luonteenomainen piirre on se, että toinen osapuoli käyttää mahdollisesti omaamaansa taloudellista valtaa toisen taivutteluun. Toinen osapuoli voidaan ostaa, mutta toisaalta myös taloudellisella vallalla painostaa sopimukseen. Myönnän toki, että sopimus on aina ilmaus yhteisymmärryksestä. Se ei kuitenkaan takaa, että sopimus olisi reilu. Itse asiassa Suomen hallituksen taktiikka muistuttaa minua niistä riskeistä, joita pahimmissa tapauksissa hallituksen peräänkuuluttamassa työpaikkakohtaisessa sopimisessa voi vastaan tulla. Toisella osapuolella on taloudellista valtaa, jota käyttämällä hän voi taivutella toisen osapuolen luopumaan oikeuksistaan ja asemistaan.
Osa niistä, jotka ovat saaneet neuvoteltua itselleen reiluimmat johtajasopimukset ja eläke-edut ovat viimeaikoina suunnanneet Portugaliin. Ehkä myös portviinin, mutta varmasti ginin perässä. Nimittäin tulonjakoa kuvaava Ginikerroin kertoo, että tulot jakautuvat Portugalissa Suomea merkittävästi epätasaisemmin. Rikkaat eläkeläiset ajattelevat karistaa Suomen lumihiutaleet takin liepeistään ja sujahtaa veroilta turvaan tulonjaoltaan säälimättömämpään Portugaliin.
Muistutan nyt kuitenkin kaikkia Portugaliin lähteneitä miljonäärejä, että European Social Surveyn mukaan suomalaisista 92 prosenttia tuntee olonsa turvalliseksi kävellessä yksin illalla asuinalueellaan. Portugalissa 76 prosenttia. Kyllähän meille on rakennettu yhteiskuntaa ihan tarkoituksellisesti ja niin, että kaikilla olisi ainakin kohtuullisen hyvä olla. Siihen tarvitaan niitä veroja. Verotus ei yleisesti ottaen ole niin rajua, että se tekisi rikkaasta köyhän tai tulonjaon kautta rikkaan rahoilla köyhästä rikkaan. Valitettavasti näiden eläkemiljonäärien joukkopako osoittaa vain karulla tavalla tutkimustulokset todeksi siitä, että ihminen vaurastuessaan alkaa kuvitella yhä enenevässä määrin ansainneensa asemansa yksiselitteisesti omalla erinomaisuudellaan ja irrallaan ympäristöstään. Solidaarisuus korvautuu epäkiitollisuudella ja ylimielisyydellä sekä myötätunnon puutteella.
Jos yhteiskuntasopimusta halutaan, niin pitää pyrkiä reiluuteen. Jos ei pyritä reiluuteen, niin ei puhuta yhteiskuntasopimuksesta.
Antti Veirto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti