MATEMAATTISET POJAT, SOSIAALISET TYTÖT

Miesten ja naisten eriytyminen eri tehtäviin ja sukupuolten epätasapaino johto- ja esimiestehtävissä työelämässä on merkittävä selittäjä sukupuolten väliselle palkkojen epätasa-arvolle. Tämä tuskin tulee kenellekään uutena tietona. Vähemmän kuitenkin puhutaan siitä, miten eriytyminen eri ammatteihin ja kokonaan eri toimialoille vaikuttaa sukupuolten välisten palkkojen erilaisuuteen ja erityisesti siitä, mihin tämä ero juontaa juurensa.

Tasa-ammateissa työskentelevien osuus kaikista palkansaajista on noin 13,5 prosenttia, eikä määrä ole muuttunut kymmenessä vuodessa juurikaan. Tämä siis tarkoittaa, että suurin osa miehistä ja naisista työskentelee työpaikassa, jossa palkansaajien enemmistö on oman sukupuolen edustajia. Tämä ilmenee mm. Sosiaali- ja terveysministeriön samapalkkaisuusohjelman kokonaisarvioinnista 2010—2014. Alojen väliset palkkaerot laajentuvat sukupuolten välisiksi palkkaeroiksi kun miehet ja naiset työskentelevät keskimäärin eri aloilla. Tasaisempi eri sukupuolten edustus eri aloilla – siis esimerkiksi enemmän miehiä sairaanhoitajina ja naisia insinööreinä – tasaisi myös tulonjakoa.

Keskeisin syy sukupuolten ali- ja yliedustukseen tietyissä ammattiryhmissä johtuu pitkälti siitä, että eri sukupuolet hakeutuvat eri ammatteihin. Miehet kouluttautuvat edelleen tekniikan ja liikenteen aloille ja naiset sosiaali-, terveys ja liikunta-aloille. Nämä valinnat taas ovat pitkän prosessin tulos, ja muotoutuvat pitkälti kasvatuksen ja aiemman koulutuksen myötä. Ammatinvalintaan ja omien kiinnostuksenkohteiden muotoutumiseen vaikuttaa vahvasti omat ja ympäröivän kulttuurin käsitykset naisten ja miesten töistä, eli se, että jotkin ammatit koetaan sopivammiksi naisille ja toiset miehille.

Tähän taas vaikuttaa vahvasti omat ja ympäröivän kulttuurin näkemykset naisten ja miesten kyvykkyydestä ja taidoista. Käsitys siitä, että naisilla on paremmat sosiaaliset kyvyt ja miehet ovat lahjakkaampia matematiikassa ja koneiden kanssa, ohjaa tietoisesti ja tiedostamatta ammatinvalintaa ja kouluttautumispäätöksiä. Sosiaaliset alat nähdään sopivampina naisille, ja tekniset alat miehille. Tämän myötä pojat kiinnostuvat teknisistä aloista ja tytöt sosiaalialoista. On kuitenkin epäselvää, eroavatko tytöt ja pojat luonnostaan esimerkiksi matemaattisessa lahjakkuudessa vai ovatko erot ympäröivän kulttuurin tuottamia. Siis kun lapset oppivat ajattelemaan, että pojat vaan ovat parempia matematiikassa, pojat usein myös suoriutuvat matematiikassa paremmin ja ovat kiinnostuneempia matematiikasta.

Jos matemaattinen lahjakkuus olisi synnynnäisesti ominaista pojille, poikien pitäisi pärjätä tyttöjä paremmin kaikissa maissa. Näin ei kuitenkaan ole. Tytöt pärjäävät matematiikassa nykyään varsin hyvin poikiin verrattuna, joissakin maissa jopa paremmin. Vastaavasti tyttöjen mahdolliset paremmat sosiaaliset taidot lienevät enimmäkseen erilaisen kasvatuksen ja kulttuurin vaikutuksen tulos, eikä ole mitään ”synnynnäistä” syytä, miksei poika voisi pärjätä sosiaalisia taitoja vaativalla alalla yhtä hyvin tai paremmin.

Mitä väliä on sillä, ovatko erot taidoissa ja kyvyissä synnynnäisiä vai opittuja? Mikäli näiden taitojen epätasainen jakautuminen eri sukupuolille on seurausta ympäristön vaikutuksesta, kulttuurin ja ajattelutapojen muutos voi ne myös muuttaa. Sukupuolten tasainen edustus ei ole tärkeää pelkästään tulonjaon kannalta, vaan myös tehokkuuden kannalta. Yhteiskunta hyötyisi siitä, että eri toimialat voisivat hyödyntää henkilöiden lahjakkuutta sukupuolesta riippumatta. Asenteiden muutoksessa riittää haastetta kaikilla asteilla, niin kasvatuksessa, koulussa kuin työelämässäkin. Jokaista tulisi kannustaa valitsemaan itselleen sopivin ala, oli se sitten yhteiskunnan sukupuolinormien mukainen tai ei.

Aino Kalmbach