TYÖTTÖMYYS TYRMÄÄ – VAIN PUOLET NOUSEE KANVEESISTA

Työttömyys jatkaa kasvuaan. Suomessa oli maaliskuun lopussa 315 700 työtöntä työnhakijaa. Se oli lähes 29 000 enemmän kuin vuosi sitten. Myös PAMilaisilla aloilla tilanne on alkanut kehittymään todella huolestuttavaan suuntaan. PAMin keväisen jäsenkyselyn ennakkotietojen mukaan 25 prosenttia jäsenistämme työskentelee yrityksissä, joissa on viimeisen vuoden aikana irtisanottu henkilöstöä tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Ennakkotietojen mukaan kolmannes jäsenistämme kertoo, että heille työtä tarjoavan yrityksen taloudellinen tilanne on viimeisen vuoden aikana heikentynyt.

Työ- ja elinkeinoministeriön tietojen mukaan esimerkiksi erilaisiin myyjän tehtäviin oli maaliskuussa hakeutumassa 14 167 työtöntä. Se on enemmän kuin koskaan vastaavana ajankohtana vuodesta 2006 tarkasteltuna. Sama tilanne on kokkien ja tarjoilijoiden tehtävien kohdalla. Myös tuoreimmat tiedot PAMin työttömyyskassan ansiopäivärahan hakijoista on samansuuntaisia. Työttömyys on kasvanut kuukausitasolla nyt poikkeuksellisen korkeaksi vuosituhannen alusta alkavalla tarkastelujaksolla.

Aikanaan Tilastokeskuksen Pekka Myrskylä selvitti mitä työttömäksi jääville tapahtuu. Uusista vuoden 2000 työttömistä vain 51 prosenttia oli työssä vuonna 2008. Heistä 17 prosenttia oli edelleen työttömänä ja 21 prosenttia eläkkeellä. Loput olivat opiskelemassa tai tekemässä jotain yksilöimätöntä, muuttaneet maasta tai kuolleet. Tyrmistyttävintä on huomata, että kerran työttömäksi jääneistä vain puolet oli löytänyt tiensä takaisin työelämään.

Juhana Vartiaisen viimeaikaisiin esityksiin on harvoin voinut yhtyä. Nyt kuitenkin siihen tilaisuus tarjoutui kun hän viimeisimmässä Suomen Kuvalehdessä (SK 19/2014) Tanskan mallista kirjoittaessaan totesi, että ”…Suomessakin olisi viisasta siirtää erityisesti nykyisiin yritystukiin kuuluvia julkisia resursseja ihmisten työmarkkina-aseman tukemiseen”. Tuloksellisen työvoimapolitiikan hoitamisen näkökulmasta Suomessa on tehty viime vuosina nurinkurisia uudistuksia. Palveluverkoston harventaminen ja verkkopalvelun merkityksen korostaminen ovat eittämättä parantaneet hallinnon näkökulmasta tehokkuutta ja sitä mitä Matti Vanhasen hallitus tarkoitti aloittaessaan valtion tuottavuusohjelman. Kaikkia palveluita ei kuitenkaan voida tuloksellisesti hoitaa ruudun käppyröitä tuijottaen.

Keskustelin äskettäin erään tuttavani kanssa hänen tuoreista kokemuksistaan työ- ja elinkeinotoimiston palveluista. Hän totesi, että toistaiseksi ainoassa virkailijatapaamisessa oli TE-hallinnon virkailija etupäässä avautunut kroonisesta hallinnon aliresursoinnista. Työnhakijan asiat oli nopeasti kirjattuna. ”Nettisivuilla nähdään”-toivotus taitaa olla se, jolla suomalaiset työnhakijat jätetään tätä nykyä yksinpurjehdukselle työmarkkinoiden ristiaallokkoon.

Suomessa on pontevasti astuttu kohti aktiivista työvoimapolitiikkaa. Muun muassa työssäkäyntialueiden laajentaminen, ammattisuojan kaventaminen, työhön osoitusten lisääminen ja sanktioiden tiukentaminen ohjaavat työnhakijoita yhä tiukemmin kohti työmarkkinoita. Samalla kun meillä liputetaan aktiivisen työvoimapolitiikan puolesta, työvoimapalveluiden resursointi ontuu. Ymmärrän toki, että työttömät kaipaavat kukin erilaista palvelua. Toiset hoitavat työnhakunsa itsenäisesti ja toiset kaipaavat tukea. Kuitenkin väistämättä tulee mieleen, että viime vuosina työvoimahallinnossa asiakkaat ovat olleet sivuroolissa kun hallintoa on kevennetty ja tehostettu.

Pitkäaikaistyöttömyys oli maaliskuussa lisääntynyt vuodessa 27 prosenttia eli yli 18 000 työttömällä. Kasvuprosentti on ollut korkeampi vain 2010 ja sitä ennen 90-luvun alussa. Tilanne ei siis näytä kovin hyvältä. Päätöksentekijöiltä vaaditaankin nyt halua panostaa työttömyyden hoitoon. Kun Suomessa oli maaliskuun lopussa 315 700 työtöntä, niin heistä ehkä 161 000 on kahdeksan vuoden päästä työelämässä!? Ei voi olla näin. Työvoimapalveluita pitää resursoida nyt!

Antti Veirto