HALUATKO TYÖLLISTYÄ? - MUISTA KOULUTTAUTUA

Näin taannoin Tilastokeskuksen statistiikkaa suomalaisten työllisyydestä koulutusasteen ja iän mukaan. Luvut laittavat miettimään työllistymismahdollisuuksia erityisesti ikähaitarin alapäässä.

Otetaan esimerkkinä vaikka kolmekymppiset – tilastot ovat vuodelta 2010, mutta ei liene syytä epäillä, että luvut olisivat sittemmin merkittävästi muuttuneet.

Arvatkaapa, kuinka moni 30v. vain peruskoulun käynyt nainen oli 2010 työllistyneenä? Vastaus: noin 42 %. Se meinaa, että 58 % - reilusti yli puolet – eivät ole työllistyneet, vaan ovat työttömänä, äitiys- tai hoitovapaalla tms. Vain peruskoulun käyneiden 30v. miesten kohdalla työllistyneiden määrä on noin 60 %. Voidaan hyvin olettaa, että esimerkiksi pienten lasten hoito kotona on peruskoulun varassa olevien naisten parissa varsin suosittu vaihtoehto.

Mutta mitä tapahtuu, jos kolmekymppisellä onkin taskussaan 2. asteen tutkinto (esim. ammattikoulututkinto)? Työllistymisaste ponnahtaa naisten kohdalla lähes 30 prosenttiyksikköä! Yli 70 % on siis työelämässä. Miesten kohdalla työllisyysaste nousee heilläkin 20 prosenttiyksikköä 80 prosenttiin. Nousu on maltillisempi kuin naisilla, mutta kuitenkin melko hurja – ja toki lähtötasokin on korkeampi.

Uskallan veikata, että em. lukuja itse asiassa painavat alas vielä ne, jotka ovat suorittaneet 2. asteen tutkintona lukion. Ylioppilaslakki on tärkeä virstanpylväs, jos halajaa esim. yliopistoon, mutta sellaisenaan työllistymisen kannalta ammattitutkinto on taatusti parempi vaihtoehto.

Pääviesti on siis tämä: Jos haluat huomattavasti paremmat mahdollisuudet työllistyä, hanki ammattikoulutus. Toki työelämästä löytyy edelleen työtä, jonka tekemiseen ei tarvita tutkintoa, mutta vaikeaksi silloin elämänsä tekee – ja vaikeammaksi se tulee jatkossa myös muuttumaan.

Mikko Laakkonen