DIGITAALISUUS TYÖLLISYYDEN HOIDOSSA: UHKA VAI MAHDOLLISUUS?

Yhteiskunta ympärillämme digitalisoituu. Verkkokauppa kasvaa, itsepalvelukassat ovat monelle jo tuttu näky, lääkärin palveluita on mahdollista saada etäyhteydellä, omat terveystiedot voi tarkistaa verkosta. Verkkopankki on korvannut perinteisen pankkiasioinnin ja työnhaku on siirtynyt jo aikapäiviä sitten nettiin. Työvoimapalvelut seuraavat perässä. Digitalisoituminen helpottaa arkeamme monin tavoin, mutta samalla ulkopuolelle jäävät he, joiden taidot tai välineet eivät pysy tämän kehityksen vauhdissa.

Hallituksen ajama omatoimisen työnhaun malli (ns. aktiivimalli 2) jatkaa tällä samalla linjalla. Hallituksen esityksen mukaan jatkossa työnhakijan palveluntarve arvioidaan digitaalisesti kahden viikon kuluessa, kun henkilö ilmoittautuu työnhakijaksi verkkopalvelun kautta. Myös työllistymissuunnitelma, jossa edellytetään omatoimista työnhakua ja osallistumista palveluihin laaditaan verkkopalvelussa.

Palveluntarpeen arvioiminen ja työllistymissuunnitelman laatiminen lähtökohtaisesti digitaalisesti ei palvele kaikkien työnhakijoiden työllistymistä, koska tuen ja palveluiden sovittaminen työnhakijan yksilöllisiin tarpeisiin kärsii. Henkilökohtaisen tuen ja palvelun merkitystä työllistymisen edistäjänä ei tulisi väheksyä. Sen avulla saataisiin parempi kuva työnhakijan työnhaku- ja työllistymisvalmiuksista. Lisäksi voitaisiin kartoittaa paremmin henkilön työ- ja toimintakykyä ja mahdollisia tulevia palveluntarpeita, osaamisen kehittämistä.

Henkilökohtaisen tuen ja palvelun merkitystä työllistymiseen valottaa Pirkanmaan työllisyyskokeilu. Kokeilussa mukana olevilla työnhakijoilla on ns. omavalmentaja, joka auttaa työnhakijaa työllistymisessä eteenpäin. Lisäksi, palvelut on tuotu sinne missä työnhakijat ovat, eli heidän omiin kuntiinsa. Palvelut eivät rajoitu siis pelkästään Pirkanmaan yhteen ja ainoaan TE-toimistoon. Kokeilun tarkoituksena oli vähentää varsinkin nuorten työttömien ja pitkään työttöminä olleiden määrää, ja sen tulokset ovat olleet erinomaisia. Pitkäaikaistyöttömien määrä on pudonnut reilussa vuodessa noin 32 prosenttia ja alle 25-vuotiaiden työttömien määrä lähes 25 prosenttia. 

Pirkanmaan työllisyyskokeilu antaa vahvaa evidenssiä siitä, että henkilökohtaisella kohtaamisella on suuri merkitys, kun omalla polulla etsitään uutta suuntaa. Näin ollen jatkossa työvoimapalveluissa tulisi kohdistaa enemmän resursseja asiakkaiden todelliseen kohtaamiseen ja tukeen. Tätä eivät parhaimmatkaan digitaaliset palvelut voi tarjota.

Mari Kettunen

sosiaalipoliittinen asiantuntija

YLEISTUKI EI OLE VALLANKUMOUS, MUTTA BRITANNIAN MALLI MUISTUTTAA JÄTTIUUDISTUKSEN RISKEISTÄ

Neljä eduskuntapuoluetta on ilmaissut tukensa sosiaaliturvajärjestelmälle, jonka esikuva on Britanniassa. Vastikkeellisuus ja syyperusteisuus tarkoittavat, ettei yleistuki ole perustulon kaltainen ideologinen vallankumous perusturvaan. Britannian Universal Credit -järjestelmän lukuisat ongelmat tarkoittavat kuitenkin, ettei tukien yhdistely ole ongelmaton hanke.  

Vaikka sote-uudistuksen kohtalo roikkuu vielä ilmassa, eduskuntapuolueet alkavat kiinnittää huomiotaan yhä enemmän myös tulevaan perusturvan kokonaisuudistukseen. Valtioneuvoston perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushanke tarkastelee parhaillaan, millaista sosiaaliturvaa suomalaiset tarvitsevat 2030-luvulla. Hankkeen tavoitteena on tarjota puolueille mahdollisuuksia vertailla eri vaihtoehtoja sosiaaliturvan toteutukseen tulevaisuudessa.

Julkisuuteen on käytännössä noussut kaksi vaihtoehtoista lähestymistapaa, yleistuki ja perustulo. Yleistukea kannattavat kokoomus, kristillisdemokraatit, SDP ja siniset, joista kolme ensimmäistä ovat jo julkaisseet enemmän tai vähemmän epämääräisesti hahmotellut sosiaaliturvamallinsa. Perustuloa kannattavat vihreät, ja keskusta on ilmaissut halunsa edetä voimakkaasti kritisoidun perustulokokeilun tulosten perusteella.

Koska puolueiden yleistuki- ja -turvamallit eroavat jossain määrin paitsi nimensä myös sisältöjensä puolesta, määritellään yleistuki tässä vaikkapa seuraavalla tavalla: se on vastikkeellinen ja tarveharkintainen sosiaaliturvamalli, joka yhdistelee nykyisiä työikäisten etuuksia kokonaisuudeksi, joka kapenee työtulojen myötä tavalla, jossa lisätyön vastaanottaminen on aina taloudellisesti kannattavaa. 

Käytännössä myös perustulomalleihin voi ja tuleekin lisätä erilaisia syyperusteisia elementtejä. Vaihtoehtoisten lähestymistapojen tärkeimmäksi eroksi muodostuu näin perustason vastikkeellisuus. Toisin kuin negatiivisena tuloverona tai kansalaispalkkana maksettavassa perustulossa yleistuen vastaanottajia velvoitetaan esimerkiksi työnhakuun tai osallistumaan työllistymistä edistävään toimintaan.

Keskeistä on, mitkä tuet yhdistetään yleistueksi ja mikä valitaan ansiotulojen tuottamaksi kaventumisasteeksi eli käytännössä yleistuen vastaanottajien efektiiviseksi marginaaliveroasteeksi. Esimerkiksi kokoomuksen yleistukimalli yhdistää toimeentulotuen, työmarkkinatuen, peruspäivärahan sekä yleisen asumistuen könttäsummaksi, joka kapenisi ansiotulojen myötä noin 67 sentillä euroa kohden ilman erillistä suojaosaa. 

Vaikka yleistuen tarkoitus on purkaa kannustinloukkuja, lähestyy sen kaventumisaste näin kannustinloukkua tyypillisesti määrittävää 70−80 prosentin efektiivistä marginaaliveroastetta. Toki tämäkin tilanne on parempi kuin esimerkiksi nykyisessä toimeentulotuessa, joka korkeintaan 150 euron suuruisen ansiotulovähennyksen jälkeen kapenee 100 prosentilla ansiotuloista, jolloin tuloksena on kaikista pienempiä ansioita lukuun ottamatta kokoomuksen yleistukimallia korkeampi työllistymisveroaste.

Kokoomuksen mallissa luovutaan ansiotulojen suojaosasta myös työttömyysturvan osalta. Nykyinen järjestelmä sallii 300 euron suuruiset tulot, ennen kuin työttömyysetuus alkaa kaventua 50 prosentilla tuloista. Ajatuksena on, että tasainen yleistuen kaventumisaste ei aiheuta halua vähentää työtunteja tilanteessa, jossa tulot ylittävät suojaosan. Todellisuudessa harva kuitenkaan kykenee määrittämään omia työtuntejaan, ja tärkein valinta työllistymisen suhteen on tyypillisesti efektiivinen eli osallistuako työvoimaan lainkaan. 

Yleistukimallien katsotaan purkavan myös byrokratialoukkoja toimeentuloturvan ja ansiotulojen yksinkertaisemman yhteensovittamisen ansiosta. Osittain tämä nojaa vuoden 2019 alussa käyttöön astuvaan tulorekisteriin, joka tosin mahdollistaa tehokkaamman sosiaalietuuksien maksatuksen myös nykyisen lainsäädännön puitteissa. Etuuksien automatisointia edesauttaisi kuitenkin entisestään, mikäli tulorekisteri keräisi tietoja tehdyistä työtunneista työttömyyspäivärahan sovittelua ja työssäoloehdon täyttymisen tarkastelua ajatellen. 

Miten yleistukea ei tule toteuttaa

Kun Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD suositteli pian Kaupan liiton toimitusjohtajaksi siirtyvän Mari Kiviniemen suulla Suomen sosiaaliturvajärjestelmäksi yleistukea, oli esikuva selvä, Britannian Universal Credit –järjestelmä. Viittaus Britanniaan on epäonninen, sillä viime vuosina käyttöön astuneesta järjestelmästä ei ole esikuvaksi vaan pikemminkin varoittavaksi esimerkiksi siitä, miten teoriassa toimiva ja tavoitteiltaan sinänsä kannatettava ohjelma epäonnistuu täysin käyttöönotossa. Britanniassa yleistuen vaikutusta on kuvailtu lyhyesti inhimilliseksi katastrofiksi.

Universal Credit -järjestelmän toteutukseen liittyi alusta asti teknisiä ongelmia, ja paljon huomiota kiinnitettiin kuuden viikon odotusaikaan ennen ensimmäisen tukierän maksatusta. Suurin epäkohta kuitenkin oli, että konservatiivihallituksen tavoitteena oli todellisen uudistuksen sijaan käytännössä sosiaaliturvan leikkaaminen. Järjestelmä on näin hankaloittanut erityisesti työssäkäyvien perheiden ja työntekoa estävistä vammoista kärsivien elämää.

Unite Community protest against Universal Credit in Norwich during a day of action by Unite Community nationwide (24.5.2018) Kuva: Roger Blackwell

Siirtymävaiheessa monille oli epäselvää, millä perusteilla yleistukea maksetaan, milloin useissa tapauksissa myöhästyneet maksut saapuvat ja onko etuuden vastaanottajilla oikeus tarveharkintaisiin ennakkoihin. Tilannetta pahensi entisestään tuensaajille tarkoitetun internetkäyttöliittymän sekavuus sekä järjetön päätös tehdä yleistuen neuvontapuhelinnumerosta alun perin maksullinen.

Suomessa esitettyjen ja jo käytössä olevien aktiivitoimenpiteiden tapaan Universal Credit -järjestelmään liittyy työnhakuun liittyviä velvoitteita ja raportointia. Erityisen tiukka raportointivaatimus koskee kuitenkin työttömyysetuuden sijaan yleistukeen yhdistetyn lapsivähennyksen vastaanottajia sekä itsensä työllistäjiä. Automaattisen lapsivähennyksen sijaan perheet joutuvat raportoimaan lapsiin liittyviä kuluja järjestelmään hyvinkin tarkasti. Työnhausta vapautettuja itsensä työllistäjiä kohtaa puolestaan tiukka yrityksen tulojen ja menojen raportointivaatimus, ja lisäksi heidän oletetaan ansaitsevan vähintään 35 viikkotyötunnin minimipalkan mukaisesti myös sellaisina kuukausina, kun yritys ei tuota voittoa.  

Britanniassa havaittiin myös perhekohtaisen sosiaaliturvamallin ongelmat, kun efektiivinen marginaaliveroaste nousi erityisesti pienituloisten kotitalouksien toissijaisista ansiotuloista, joista jäi näin entistäkin pienempi osuus käytettäväksi. Yhdistettynä lapsivähennyksen uuteen byrokratialoukkuun tämä heikensi entisestään kotona lapsia hoitavien vanhempien edellytyksiä palata työelämään, vaikka juuri tämän ryhmän on havaittu reagoivan poikkeuksellisen voimakkaasti työllisyyden taloudellisiin kannustimiin.

Suurimpana opetuksena Britanniasta jää ehkä siirtymäkauden merkitys, sillä sosiaaliturvan uudistetut maksuaikataulut, tarveharkinta ja vaaditut selvitykset voivat aiheuttaa todellista hätää etenkin, jos luotettavaa tietoa ei ole helposti saatavilla.  Perusturvauudistuksen tuloksena on oltava, että valittu sosiaaliturvamalli nimenomaan helpottaa tuen hakemista eivätkä etenkään heikoimmassa asemassa olevat kärsi uusien byrokratialoukkojen ja leikkausten johdosta, kuten Britanniassa on käynyt. 

Olli Toivanen

ekonomisti

KD:n yleistuki

Kokoomuksen yleistuki

SDP:n yleisturva

Resolution Foundationin raportti Universal Credit -järjestelmän ongelmista ja korjausehdotuksista

VOIKO TULEVAISUUTEEN PONNISTAA KEPILLÄ?

Oletteko jo tutustuneet eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan tuoreimpaan julkaisuun ”Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018-2037”? Se on 500-sivuinen pläjäys tulevaisuuden radikaaleista teknologioista. Niiden rinnalla matkapuhelimen ja internetin vaikutukset kalpenevat. 

Raportissa esitetään, että robottien häirintä tulisi kriminalisoida. Roboteille siis työrauha, että niiden potentiaali tulisi hyödynnettyä. Roboteille pitäisi sallia myös ympäristön valvominen. Valvontaa pitäisi selventää erityisesti julkisessa ympäristössä liikkuvien autonomisten robottien osalta. 

Tulevaisuusvaliokunnan raportin mukaan suurin työn teettämiseen liittyvä muutos syntyy alustatalouden kasvusta. Mikroyrittäjyyden ja alustatyön helpottaminen ovat raportin mukaan keskeisiä säädöstavoitteita. Raportti esittää, että osuuskuntatyyppisen toiminnan esteitä ja alisteisuutta markkinataloudelle pitäisi purkaa ja alustaosuuskuntien kehitystä tukea. Hyvä esitys. Osuuskuntia tarvitaan. Parhaimmassa tapauksessa niiden kautta ihmiset saavat työelämässä kollektiivista tukea. Itse asiassa ammattiliittojen pitäisi olla tukemassa enemmän osuuskuntien syntymistä. Tämä oli minun ajatus. Tulevaisuusvaliokunnan raportissa ei näin kirjoiteta.

Yhteiskunnan tulonjakoa tai vaikkapa teknologisen kehityksen vaikutuksia ihmisten keskinäiseen eriarvoisuuteen ei raportissa ehditä miettiä. Ihminen ei ole radikaali teknologia. Ainakaan enää.     

Itse odottaisin, että teknologian hyödyntämiseen liittyvän keskustelun ohessa, puhuttaisiin vielä nykyistä enemmän ihmisestä ja ihmistyön tulevaisuudesta. Tulevaisuuden yhteiskunnasta. Tekninen kehitys on kuitenkin lisännyt tuloeroja ja varallisuuden kasautumista. Suomessa kaikki tehdään toisin? 

Suomi on kerännyt maailmalla mainetta perustulokokeilullaan. Se on nähty viestinä siitä, että Suomi varautuu tulevaisuuteen, jossa palkkatyötä ei ole kaikille tarjolla. Vähemmän ulkomailla on puhuttu siitä, että samanaikaisesti Suomessa on leikattu työttömyysturvaa ja työttömien sanktioita kiristetty. Suomi ei osaa päättää millä jalalla se tulevaisuuteen ponnistaa vai tukeutuuko loikassaan keppiin?  

   

Kepin käyttäminen korostaa työn merkitystä. Työ 2040 – Skenaarioita työn tulevaisuudesta – raportissa Johannes Koponen pohtii, että ”työ on jatkossakin tärkeää, mutta tulevaisuudessa työn käsite voi laajentua sisältämään uutta toimeliaisuutta, joka nyt rajautuu markkinatalouden ulkopuolelle”. Aktiivimallin toteutuksessa heijastuu perinteinen työkäsitys. Aktiivisuus ymmärretään rajallisesti ja jos sitä ei ymmärretä, leikataan työttömyysturvaa. 

Moni on varmaan lukenut Yuval Noah Hararin kirjan Homo Deus. Se on väkevä kirja ihmiskunnan tulevaisuudesta. 

Hararin miettii kirjassaan monien muiden asioidessa ohessa sitä mikä on ihmisen merkitys, jos koneet hoitavat merkittävän osan töistä. Mihin jatkossa ihmistä tai paremminkin ihmisiä tarvitaan. Ihmisiä on tarvittu aikojen saatossa tekemään töitä maataloudessa ja myöhemmin teollisuudessa. Kun ihmisiä on tarvittu, on ihmisistä kannattanut pitää myös huolta. Kansalaisista on kannattanut pitää huolta myös siksi, että he olisivat sitoutuneita yhteisöönsä ja yhteiskuntaan. Entäpä sitten kun koneet tekevät työt ja tarvittaessa jopa hoitavat pyssyhommatkin? Hararin pohdinnat avaavat näkymät uskomattomaan eriarvoisuuteen. 

Palataan nykyhetkeen. Tutkijatohtori Tanja Aitamurto kirjoittaa tänään Hesarissa (HS 15.5), että Yhdysvalloissa huikean hintaiset digijärjestelmät valvovat sosiaalietuuksien piirissä olevia köyhiä. Nykyaikaiset digitaaliset järjestelmät ovat hänen mukaansa toteutettu negatiivisen suunnittelun näkökulmasta: apua tarvitsevat ovat yhteiskunnalle rasite, ja heistä koituva haitta pitää minimoida. Aitamurto näkee Suomessa samoja elkeitä. Meilläkin ollaan rakentamassa digitaalista vaivaistentaloa. Aitamurto kirjoittaa, että ”avun tarpeessa olevat nähdään loisina, joista tuleva rasite pitää supistaa minimiin”. Hän luettelee tästä kertovina ilmiöinä aktiivimallin, sosiaali -ja terveydenhuollon pisteytysjärjestelmän ja Kelan vaikeudet toimeentulotuen jakamisessa. 

Nyt päättäjillä pitää olla kieli keskellä suuta. Vaikka fyysinen ympäristömme digitalisoituu vauhdilla, niin politiikalla vaikutetaan siihen mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Tehdään valintoja siitä, miten ihmiset oikeuksineen huomioidaan ja miten käy humaaneille arvoille pitemmässä juoksussa.   

Antti Veirto

Tutkimuspäällikkö

   

TYÖTTÖMYYSTURVAJÄRJESTELMÄ JA TYÖTTÖMIEN PALVELUT MYLLERRYKSESSÄ

Työttömyysturvaan on viime vuosina kohdistunut useita muutoksia mm. omavastuuaikaa on ensin pidennetty viidestä päivästä seitsemään (v. 2017) ja tämän jälkeen lyhennetty taas viiteen (v. 2018), ansiopäivärahan kestoa on lyhennetty (v. 2017) ja korotusosia on leikattu (v. 2017). Lisäksi kansaneläkeindeksiä on leikattu 0,85 % vuoden 2016 tasosta ja jäädytetty (v. 2017) ja jäädytetty jälleen (v. 2018), mikä on vaikuttanut ansiopäivärahan perusosaan ja lapsikorotuksiin. Lisäksi aktiivimalli (2018) vai pitäisikö sanoa aktiivileikkuri on Kelan ennakkotietojen mukaan pienentämässä peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea noin joka toiselta työttömältä, mistä Aamulehti eilen uutisoi. 

Vuoden alusta tehtiin myös muutama positiivinen muutos työttömyysturvaan. Liikkuvuusavustusta laajennettiin alle 18-työtunnin viikkotyöaikaan ja yrittämisen aloittamista työttömyyskorvauksella ensimmäisen kuuden kuukauden ajalta helpotettiin. Kuitenkin, edellä esiteltyjen leikkausten jälkeen, on syytä epäillä näiden mieltä tai taloa lämmittävän…

Työttömyysturvan muutokset ja leikkaukset on toteutettu hyvin lyhyen ajan sisällä. Ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka työtön pysyy näissä kaikissa muutoksissa mukana. Työttömyysturvajärjestelmän yksinkertaistaminen pitäisi olla työttömyysturvajärjestelmän uudistuksissa yksi keskeisimmistä tavoitteista ja kokonaisvaltainen uudistus voisi olla toimivampi ratkaisu, kuin yksittäiset erilliset toimenpiteet. 

Mutta luulitko, että tässä on jo kaikki? Ehei!

Tällä hetkellä suunnitteilla on mm. opintojen tukemista päivärahalla, yhdistelmävakuutus, TEM:n omaehtoisen työnhaun malli, työvoimapoliittisten tehtävien siirto ja työvoima- ja yrityspalveluiden väliaikainen järjestäminen. 

TEM:n omaehtoisen työnhaun mallissa, ns. aktiivimalli 2, edellytetään, että työnhakija hakee työttömänä ollessaan keskimäärin vähintään yhtä työpaikkaa viikossa ja hakemisesta olisi raportoitava verkossa. Viime aikoina on kuitenkin ollut ilmoilla, että malli ei olisikaan toteutettavissa aikataulullisista ja järjestelmiin liittyvistä syistä; tällä hetkellä järjestelmää tämän kaltaiseen aktiivisuuden seurantaan ei ilmeisesti vielä ole. 

Myös maakuntauudistus toteutuessaan tulee vaikuttamaan työttömien palveluihin, kun vastuu työttömien palveluiden järjestämisestä siirtyisi tulevien maakuntien vastuulle vuoden 2020 alusta. Maakunnan vastuulla tulisi olemaan työttömän palveluntarpeen arviointi ja ohjaaminen tarveharkinnan perusteella erilaisiin palveluihin. Samalla Kelalle ja työttömyyskassoille siirtyisi työttömän työvoimapoliittisten edellytysten selvittäminen, kuten osallistuuko henkilö työllistymistä edistävään palveluun tai onko hän opiskelija. 

Maakuntauudistuksen mukanaan tuomista mahdollisista uudistuksista huolimatta, hallitus esitti yllättäen maaliskuun alussa, että julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annettua lakia muutettaisiin väliaikaisesti. Hallituksen esitys on tällä hetkellä lausuntokierroksella. Lakia muutettaisiin siten, että työ- ja elinkeinoviranomaisten lisäksi myös yksityiset palveluntuottajat voisivat haastatella työnhakijoita, arvioida työnhakijan palvelutarpeen sekä laatia työllistymissuunnitelman yhdessä työnhakijan kanssa. Työnhakijan oikeuteen saada työttömyysetuutta selvittäisi ja ratkaisisi edelleen työ- ja elinkeinotoimisto. Hallituksen mukaan muutos edistäisi valmistautumista maakunta- ja kasvupalvelu-uudistuksen voimaantuloon. Entä jos maakuntauudistus ei toteudukaan, mutta työttömien palvelut on kuitenkin jo tällä väliaikaisella lailla ehditty myllätä uusiksi ja siirretty markkinoille?

Jo tällä hetkellä osa työttömien palveluista on hankittu yksityisiltä palveluntuottajilta. Palveluntuottajilla sekä järjestöillä tulisi myös jatkossa olla julkisia palveluita täydentävä rooli. Myös jatkossa on huolehdittava siitä, että erityisesti vaikeasti työllistyvien työttömien palvelut on turvattu ja, että palveluita on kattavasti saatavilla asuinpaikasta huolimatta. Reiluilla pelisäännöillä pelaavien ja työnhakijoiden tilanteita tuntevien järjestöjen asiantuntemusta kannattaisi jatkossa ehdottomasti hyödyntää.

Valitettavasti tämäkään uudistus ei tulisi yksinkertaistamaan työttömyysturvaa, koska esimerkiksi työttömän tulisi jatkossa osata asioida tietyissä asioissa TE-toimiston kanssa ja tietyissä asioissa suoraan palveluntuottajan kanssa. Myös aikataulu tälle uudistukselle on todella tiukka, kun arvioitu aloitus ajankohta voisi olla jo 1.9.2018.

Vaikka työttömyysturvajärjestelmä uudistusta kaipaa, yksittäisten muutosten sijaan työttömyysturvaa tulisi uudistaa kokonaisuutena niin, että laadukkaat palvelut työttömille taataan tasavertaisesti.
 

Mari Kettunen
Sosiaalipoliittinen asiantuntija