TYÖTTÖMISTÄ PIIRRETÄÄN LIIAN KARUA KUVAA

Jokainen voi tahollaan miettiä, millainen on julkisuudessa ja päätöksenteossa syntyvä kuva työttömistä työnhakijoista. Tasavallan presidentti ja siten merkittävä arvojohtaja Sauli Niinistö totesi vuonna 2013, että ”…on vaikea ymmärtää sitä ajattelua, että tämä olisi oleskeluyhteiskunta, jossa tietoisesti jätetään omat mahdollisuudet käyttämättä ja odotetaan muiden kattavan pöydän”. Mielikuva järjestelmää tietoisesti hyväksikäyttävistä ja moraalikadosta kärsivistä etuuksilla elävistä kansalaisista, on piirretty painavalla kädellä. Sellainen on Suomi 2010-luvulla.

PAMin jäsenkyselyyn keväällä 2017 vastanneista työttömistä 68 prosenttia koki, että heidän työllistymistään haittaa eniten kova kilpailu avoimista työpaikoista. Puolet työttömistä vastaajista koki, että ikä haittaa heidän työn saantiaan. Kapeikot työhön ovat ainakin ensivaiheessa muualla kuin työttömän mielessä. Toki pitkittyessään työttömyys askartelee ankarasti työtä vailla olevan mielessäkin. On vaikea säilyttää itsevarmuutensa loputtomalta vaikuttavalla tappioiden tiellä.

Töiden vastaanottamisen problematiikkaa pohdittaessa monesti keskustellaan vain työllistymisen taloudellisista kannustimista. Ne toki ovat keskeisiä, mutta myös työn laadulliset tekijät ovat merkityksellisiä. PAMin jäsenkyselyyn vastanneista työttömistä 84 prosenttia kertoi, että mielekäs työ ja hyvä työyhteisö voivat olla heille palkkaa tärkeämpiä ominaisuuksia työssä. Kun ihmiskuva politiikassa ja työmarkkinoilla on teoreettinen homo economicus – malli, niin lääkkeet moneen asiaan kaivetaan yksinomaan joko rahapussin suutta kiristämällä tai väljentämällä. 

PAMin jäsenkyselyyn vastanneista työttömistä 45% kertoi arvioivansa tarkkaan, mikä on mahdollisesta työstä maksettavan palkan ja työttömänä saatavien etuuksien erotus, kun he pohtivat kannattaako töihin lähteä. Joukko on merkittävä, mutta ei kuitenkaan enemmistö kyselyymme vastanneiden keskuudessa. Avoimena olevien työsuhteiden laatu ja niitä tarjoavien työnantajien maine ovat myös hyvin merkittäviä vetovoimatekijöitä työtä hakeville työttömille.

Työttömiä parjataan monesti passiivisesta työnhausta. Heitä syyllistetään tehokkaasti, erityisesti kun perustellaan yhä tiukkenevia velvoitteita ja kovenevia sanktioita. PAMin jäsenkyselyyn vastanneet työttömät olivat kyselyä edeltäneen kuukauden aikana hakeneet keskimäärin viittä työpaikkaa. Tiukin hakemistahti näytti olevan vastaajilla, joiden työttömyys oli kestänyt 3-6 kuukautta. Alueellisesti otollisinta paikkojen hakeminen vastauksien perusteella on Etelä- ja Länsi-Suomessa. Niillä alueilla paikkoja oli riittänyt kuukauden aikana haettavaksi keskimäärin kuusi. Sen sijaan Itä- ja Pohjois-Suomessa paikkoja oli etsijälle löytynyt haettavaksi keskimäärin kolme. 

Työttömien määrään nähden alimiehitetyt työ- ja elinkeinotoimistot ovat pystyneet tarjoamaan PAMin kyselyyn vastanneista työttömistä 39 prosentille ainakin yhtä työpaikkaa työttömyyden aikana. Moni on siis jäänyt tarjouksia vaille. TE-toimiston tarjoamista työpaikoista 62 prosenttia on ainakin jossain määrin ollut vastaajan osaamiseen ja työkokemukseen sopivia.

Vastauksista käy ilmi myös, että ennen muuta Etelä-Suomessa on kovin luottamus työllistymiseen. Etelä-Suomessa on vastaajilla vahvinta usko myös siihen, että täydennys- tai uudelleen koulutuksella voisi edistää työllistymistä. Siihen saattoi vaikuttaa se, että Etelä-Suomessa oli vastaajien keski-ikä muita alueita hieman alhaisempi.

Kyselyymme vastanneista työttömistä 38 prosenttia oli päätynyt työttömäksi irtisanomisen seurauksena. Useimmiten se oli tapahtunut tuotannollisista ja taloudellista syistä. Konkurssit ja työnantajayrityksen toiminnan loppuminen oli monella aloittanut taipaleen työttömänä työnhakijana. Lähes yhtä moni oli työttömänä määräaikaisen työsuhteen päättymisen seurauksena. Vain yksi kymmenestä oli syystä tai toisesta joutunut irtisanoutumaan työstään. Osa vastaajista oli päätynyt työttömäksi opintojen päättymisen jälkeen. Muita syitä työttömyydelle oli mm. perhevapaan päättyminen. Työstään irtisanotuilla keskimäärin oli ikää 48 vuotta ja he olivat vanhempia kuin muutoin työttömäksi päätyneet.

Kuten tutkimuksissa (kts. esim. Työpaikan menetys työuran loppuvaiheessa. Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 02/2016) on nähtävissä, niin 45-vuotta voi olla kriittinen vaihe työttömäksi jääneille. Osan heistä kiinnittyminen työmarkkinoille nopeasti heikkenee. Mitä korkeampi ikä on, sitä pitemmät portaat takaisin työelämään saattavat olla.  

PAMin jäsenkyselyyn vastasi keväällä kaikkiaan 284 työtöntä. Määrä ei ole suuri, mutta kuitenkin mahdollistaa julkisesta keskustelusta syntyvän kuvan laajentamisen. Selvää on, että kyselyymme vastanneista monet ovat mahdollisuuksiensa mukaan pyrkineet takaisin työelämään avoimia paikkoja hakemalla. Heistä enemmistö arvostaa työssä laadullisia elementtejä, kuten hyvää työyhteisöä ja yrityksen hyvää mainetta, ei vaan pelkkää rahallista vastetta. Työllistymistä haittaa ennen muuta hakijoiden runsas määrä ja osalla ikävuodet. Halukkuutta täydennys- ja uudelleen koulutukseen löytyy. Aktiivista porukkaa siis, joka ei todellakaan jätä tietoisesti käyttämättä omia mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla. 

Nyt ryhtiä 100-vuotiaan Suomen päättäjät! Lisää uskoa eliitin linnoissa ja vallan kabineteissa työtä etsivien ponnisteluihin. Ja tukea kepin sijaan eteenpäin pyrkiville!

Antti Veirto
Tutkimuspäällikkö

AKTIVOIKO AKTIIVIMALLI TODELLA?

PAM järjesti muutama viikko sitten kolme eri tilaisuutta työttömille Oulussa, Kuopiossa ja Jyväskylässä. Kyseisissä tilaisuuksissa monet PAMin työttömät toivat esille ajatuksiaan liittyen hallituksen ideoimaan aktivointimalliin, joka nyt on etenemässä päätöksentekoon. Näissä tapaamisissa kävi selvästi ilmi, että työttömien arki ja asema ovat hyvin erilaiset verrattuna politiikkojen näkemyksiin ja keskusteluihin.

Hallituksen idea aktiivimallista on, että työttömän on tehtävä työtä 18 tuntia kolmen kuukauden välein työttömyysturvan alenemisen uhalla. Tällä yritetään ”aktivoida” työttömät osallistumaan edes vähäsen työelämään ja osoittamaan aktivisuuttaan työmarkkinoilla kyseisellä työllisyysjaksolla. Työttömän aktiivisuutta olisi esimerkiksi myös työllistymistä edistäviin palveluihin osallistuminen.

Monet PAMin työttömät olivat huolissaan siitä, että mallin kautta vastentahtoinen osa-aikatyö ja ilmaistyö lisääntyvät. Pahimmillaan tilanne voi johtaa siihen, että aiempi osa-aikatyö vaihtuu ilmaistyöhön ja lopulta työntekijöiden ja työn määrä vähenee. Jos kerran työtä on tarjolla, ”Eikös voisi palkata työttömät normaaliin työsuhteisiin?”, monet ihmettelivät.  Moni koki, että hallituksen erilaisista toimista johtuen, työttömien asemaa työmarkkinoilla heikennetään merkittävästi. Ihmisten pelko oli suuri joutua harjoittelujaksojen kierteeseen ja tämän myös kostautuvan tuleviin eläkkeisiin. 

Aktivointimallilla halutaan aktivoida työttömät ja työttömät voivat kehittää osaamistaan eli opiskella puolisen vuotta työttömyysturvalla ilman, että he joutuisivat hakemaan lupaa omaehtoiseen opiskeluun TE-toimistolta. Lisäksi työttömille annetaan mahdollisuus aloittaa yritystoimintaansa ja arvio yritystoiminnan pää- ja sivutoimisuutta tehdään vasta neljän kuukauden kuluttua. Myös aktiivisuus työttömien kohdalle jatkuu tekemällä pieniä muutoksia liikkuvuusavustukseen. 

PAMin työttömät olivat kiinnostuneita uudelleen koulutuksesta ja näin hallituksen esitys 6 kuukauden opiskelumahdollisuudesta on tervetullut uudistus. Se, miten tämä tulee toimimaan käytännössä jää nähtäväksi. Monet tutkintoon johtavat koulutukset kestävät paljon pidempään, kuin kuusi kuukautta. Huoli, ettei TE-toimisto hyväksy kuuden kuukauden jälkeen opintojen jatkamista työttömyysturvalla, on suuri. 

Maailma muuttuu ja ihmiset sekä yhteiskunnan on muututtava sen mukana, mutta ennen uudistuksia olisi aidosti hyvä miettiä seuraukset.

Työttömyyden syyt eivät löydy laiskuudesta tai haluttomuudesta työskennellä, vaan työpaikkojen puuttumisesta. Työttömille on annettava mahdollisuus kehittää osaamistaan ja heitä on tuettava uudelleen kouluttautumispolussa. Luonnollisesti jotkut tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset ja yksilölliset tarpeet on huomioitava kokonaisvaltaisesti. Lisäksi iäkkäiden työntekijöiden työkokemusta ja ammattitaitoa on arvostettava yhä enemmän ja nuoria on tuettava työkokemuksen saamisessa. Uudistuksilla pitäisi pystyä puuttumaan myös asenteisiin ja vahvistamaan työttömien tarpeet työmarkkinoiden pääsemisessä tai uudelleen pääsemisessä.

Työttömiltä jäseniltämme kuultujen kommenttien valossa ja eilisen budjettiriihen tuloksia työttömien osalta verratessani, tulee väistämättä olo, että on helppoa tehdä päätöksiä ja kertoa ylhäältä alaspäin, miten asiat ovat ja kuinka pitäisi toimia.  Se, mikä on ruohojuuritason oikea tilanne ja kuinka hyödylliseksi itse kohderyhmä muutokset kokee, voikin olla täysin eri asia. 

Egëzona Kllokoqi-Bublaku
Sosiaalipoliittinen asiantuntija

PERUSTAIDOT VAATIVAT JATKUVAA PETRAUSTA

Perustaidot ottaa helposti itsestäänselvyytenä. Osaamme kaikki lukea, kirjoittaa, laskea ja googlettaa kaiken maailman oleelliset ja vähemmän oleelliset tiedot.

Mutta näin ei tietenkään automaattisesti ole. Vaikka suomalaisten perustaidot ovat keskimäärin edelleen kärkiluokkaa, esimerkiksi aikuisten ICT-taidoissa emme mitenkään loista - pikemminkin päinvastoin.

Tutkimusten mukaan noin miljoonalla suomalaisella on puutteelliset taidot käyttää tietotekniikkaa ongelmanratkaisutilanteissa. Samaan aikaan juuri tieto- ja viestintätekniikan perustaidot ovat nousseet keskeisiksi tulevaisuuden osaamistarpeiksi.

Tässäpä pieni pulma, eikö totta? Osaamisemme prakaa juuri niissä asioissa, jotka ovat tulevaisuuden työelämän kannalta oleellisimpia (tai ainakin oleellisimpien joukossa).

Perustaidot tai niiden puutteet myös polarisoivat ihmisiä. Suurimmalla osalla menee varsin hyvin. Pienemmällä osalla sitäkin huonommin. Ja koska kaikkien oletetaan hallitsevan elämän perustaidot, heikkoa osaamista saatetaan hävetä. Siitä ei puhuta, sitä peitellään, mikä luonnollisesti vain syventää ongelmaa. 

PAMissa pyrimme nostamaan kissan pöydälle Työelämän ICT-taidot kaupan alalla -hankkeen kautta. Tämä Turun yliopiston koulutussosiologian tutkimuskeskus RUSE:n ja Työväen Sivistysliitto TSL:n kanssa toteutettu hanke pyrki siihen, että työssäkäyvät kaupan alan työntekijät pääsisivät testaamaan ICT-taitojaan ja hankkimaan täydentävää osaamista matalalla kynnyksellä. Kohteena olivat juuri ne, joiden perustaidoissa löytyi petrattavaa.

Hankkeessa testattiin lähes 500 henkilöä, joista reilut sata osallistui täydennyskoulutukseen. Palautteen perusteella suurin osa oli tyytyväisiä saamaansa oppiin. ICT-perustaitojen petrauksen katsottiin parantaneen työnteon edellytyksiä ja etenemismahdollisuuksia.

Tosin myös tässä hankkeessa oli nähtävissä henkilöstökoulutukseen liittyvä tuttu ilmiö: työnantajan tarjoama osaamisen kehittäminen kasautuu niille, joiden työmarkkina-asema on valmiiksi parempi. Yritykset ymmärsivät varsin hyvin työntekijöiden osaamisen kehittämisen hyödyt, mutta olivat hanakoita ohjaamaan hankekoulutuksiin myymäläpäälliköitä ja muita ei-perustason työntekijöitä. 

Tämäkään ei luonnollisesti ole täysin huono asia - myymäläpäälliköt käyttävät ICT-tekniikkaa, joten heidän osaamiseensa kannattaa panostaa - mutta hankkeen perustavoitteen näkökulmasta osoite ei ollut täysin oikea. Onneksi testin suorittaneiden joukossa oli myös paljon perustason työntekijöitä.

Hankkeen lopputuloksista voit lukea tarkemmin kotisivuilta: https://rosa.utu.fi/tradeict. Hankkeessa tuotettu taitotesti ja kaikki muu materiaali tallennetaan jatkokäyttöä varten Työelämän verkko-opisto -sivustolle: tyoelamanverkko-opisto.fi

Katso myös lyhyt kooste hankkeen keväisestä seminaarista Turun ICT-week tapahtumassa.

Mikko Laakkonen

Koulutuspoliittinen asiantuntija