Viime kesänä ajoimme autolla Euroopan ympäri. Sukulaisia on lähes jokaisessa Euroopan unionin valtiossa, joten on aina yhtä helppoa vain päättää, mitkä valtiot ja kaupungit tällä kertaa kiinnostavat, ja yksinkertaisesti ilmoittaa kiinnostavissa kohteissa asuville sukulaisille, että nyt olisimme tulossa. Autolla matkustaminen on mielenkiintoista ja elämyksellistä, sillä joka kerta löydämme ja huomaamme kaikenlaista uuttaa ja kiinnostavaa.
Viime kesänä tapahtui jotain aivan odottamatonta, johon emme olleet varautuneet – tai jonka emme edes ajatelleet voivan tapahtua. Olimme pikkuserkkuni luona Sveitsissä Zürichissä, kun yllättäen eräällä matkalaisella alkoi tulla voimakkaita ylävatsankipuja. Mukana olleesta lääkelaukusta löytyi Suomesta ostettuja kipulääkkeitä, jotka sairastava otti. Lääkkeet eivät kuitenkaan auttaneet ja jouduimme viemään hänet päivystykseen.
”Suomesta?! Onko teillä Euroopan unionin sairaanhoitokorttia?”, kysyi kaupungin sairaalan vastaanottovirkailija. ”Meillä on passi mukana, riittääkö?”, kysyin epätoivoisesti, vaikka tiesin jo vastauksen. Vastaanottovirkailija selitti ystävällisesti, että jos meillä ei ole unionin sairausvakuutuskorttia, niin meidän on maksettava vakuudeksi 10 000 euroa, jotta sairastava voidaan kirjata heille potilaaksi ja hänelle voidaan tehdä tarvittavat tutkimukset. Lopuksi virkailija kertoi, että saamme rahamme takaisin takautuvasti Suomessa.
Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla henkilö saa EU- ja Eta-maissa sekä Sveitsissä välttämättömän sairaanhoidon jäsenmaan julkisesta sairaanhoitojärjestelmästä samoin ehdoin kuin jäsenmaan omat kansalaiset. Myös matkassamme ollut sairastava olisi saanut äkilliseen ja arvaamattomaan sairastumiseensa tarvitsemansa hoidon samalla hinnalla ja tavalla kuin maassa asuvat henkilöt, jos hän olisi hakenut Kelalta kyseisen asiapaperin ennen lähtöämme.
Tällä kertaa tarvitsimme siis uuden suunnitelman. Meillä on toinen serkku, joka asuu Itävallassa. Hänen lähipiiriinsä kuuluu lääkäreitä. Soitimme hänelle, ja hän lupasi järjestää tarvittavan pääsyn lääkärin vastaanotolle. Meillä oli sattuneesta syystä kiire, mutta onneksi Euroopan unionin myötä jäsenmaiden väliset rajatarkastukset on poistettu ja rajanylitykset tapahtuvat vaivattomasti.
Saavuttuamme perille saimme onneksi huomata, että kaikki tarvittava oli sairaalavuode mukaan lukien järjestetty. Potilaalla todettiin vatsalaukun tulehdus ja hän sai siihen lääkityksen. Viikon päästä jatkoimme matkaamme.
Vielä 1980-luvun alussa autolla matkustaminen Euroopan ympäri oli monimutkaisempaa: tullitarkastukset ja jokaisen maan omat valuutat hidastivat matkailijaa. Vasta vuonna 1985 Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranska ja Saksa allekirjoittivat Schengen-sopimuksen rajamuodollisuuksien poistamisesta. Käytännössä tämä sopimus tarkoittaa sitä, että ihmiset voivat ylittää Schengen-sopimukseen liittyneiden maiden väliset rajat ilman tarkastuksia maarajoilla, lentokentillä ja satamien kautta. Nyt Keski-Euroopassa jäsenmaasta toiseen siirtymisen huomaa oikeastaan vain tien laidalle pystytetystä kyltistä, joka kertoo valtiosta toiseen siirtymisen tapahtuneen. Toki, jos autossa on navigaattori päällä, se ilmoittaa uusista muuttuneista nopeusrajoitteista.
Matkailijaa helpottaa myös euroalueen yhteinen valuutta. Se tuli käyttöön vuonna 2002. On huomattavan yksinkertaista tehdä ostoksia eri rahaunionin maissa maksaen samoilla kotimaan euroilla. Enää ei tarvitse kantaa laskinta mukana ja selvitellä etukäteen valtioiden valuuttojen kursseja. Muista EU-jäsenmaista ostetuista tavaroista ei myöskään tarvitse maksaa kotimaassa tullimaksuja. Matkustaessa ja tavaroita ostaessa jokainen unionin kansalainen huomaa konkreettisesti EU:n muodostaman yhteisen sisämarkkina-alueen hyödyt: ihmiset, tavarat, palvelut ja raha voivat todella siirtyä jäsenmaasta toiseen ongelmitta.
Tulevaisuuden isoja kysymyksiä on unionin yhteisen politiikan tiivistyminen esimerkiksi sosiaalivakuutuksen osalta. Nekin muutokset on tehtävä ihmisten etua ajatellen. Pääoman vaivatonta siirtymistä tärkeämpää on se, että unionin alueella taataan jokaiselle oikeus tarpeelliseen tukeen ja sitä kautta hyvinvointiin.
Egëzona Kllokoqi
