EUROOPAN UNIONIN HYÖDYT

Viime kesänä ajoimme autolla Euroopan ympäri. Sukulaisia on lähes jokaisessa Euroopan unionin valtiossa, joten on aina yhtä helppoa vain päättää, mitkä valtiot ja kaupungit tällä kertaa kiinnostavat, ja yksinkertaisesti ilmoittaa kiinnostavissa kohteissa asuville sukulaisille, että nyt olisimme tulossa. Autolla matkustaminen on mielenkiintoista ja elämyksellistä, sillä joka kerta löydämme ja huomaamme kaikenlaista uuttaa ja kiinnostavaa.

Viime kesänä tapahtui jotain aivan odottamatonta, johon emme olleet varautuneet – tai jonka emme edes ajatelleet voivan tapahtua. Olimme pikkuserkkuni luona Sveitsissä Zürichissä, kun yllättäen eräällä matkalaisella alkoi tulla voimakkaita ylävatsankipuja. Mukana olleesta lääkelaukusta löytyi Suomesta ostettuja kipulääkkeitä, jotka sairastava otti. Lääkkeet eivät kuitenkaan auttaneet ja jouduimme viemään hänet päivystykseen.

”Suomesta?! Onko teillä Euroopan unionin sairaanhoitokorttia?”, kysyi kaupungin sairaalan vastaanottovirkailija. ”Meillä on passi mukana, riittääkö?”, kysyin epätoivoisesti, vaikka tiesin jo vastauksen. Vastaanottovirkailija selitti ystävällisesti, että jos meillä ei ole unionin sairausvakuutuskorttia, niin meidän on maksettava vakuudeksi 10 000 euroa, jotta sairastava voidaan kirjata heille potilaaksi ja hänelle voidaan tehdä tarvittavat tutkimukset. Lopuksi virkailija kertoi, että saamme rahamme takaisin takautuvasti Suomessa.

Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla henkilö saa EU- ja Eta-maissa sekä Sveitsissä välttämättömän sairaanhoidon jäsenmaan julkisesta sairaanhoitojärjestelmästä samoin ehdoin kuin jäsenmaan omat kansalaiset. Myös matkassamme ollut sairastava olisi saanut äkilliseen ja arvaamattomaan sairastumiseensa tarvitsemansa hoidon samalla hinnalla ja tavalla kuin maassa asuvat henkilöt, jos hän olisi hakenut Kelalta kyseisen asiapaperin ennen lähtöämme.

Tällä kertaa tarvitsimme siis uuden suunnitelman. Meillä on toinen serkku, joka asuu Itävallassa. Hänen lähipiiriinsä kuuluu lääkäreitä. Soitimme hänelle, ja hän lupasi järjestää tarvittavan pääsyn lääkärin vastaanotolle. Meillä oli sattuneesta syystä kiire, mutta onneksi Euroopan unionin myötä jäsenmaiden väliset rajatarkastukset on poistettu ja rajanylitykset tapahtuvat vaivattomasti.

Saavuttuamme perille saimme onneksi huomata, että kaikki tarvittava oli sairaalavuode mukaan lukien järjestetty. Potilaalla todettiin vatsalaukun tulehdus ja hän sai siihen lääkityksen. Viikon päästä jatkoimme matkaamme.

Vielä 1980-luvun alussa autolla matkustaminen Euroopan ympäri oli monimutkaisempaa: tullitarkastukset ja jokaisen maan omat valuutat hidastivat matkailijaa. Vasta vuonna 1985 Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranska ja Saksa allekirjoittivat Schengen-sopimuksen rajamuodollisuuksien poistamisesta. Käytännössä tämä sopimus tarkoittaa sitä, että ihmiset voivat ylittää Schengen-sopimukseen liittyneiden maiden väliset rajat ilman tarkastuksia maarajoilla, lentokentillä ja satamien kautta. Nyt Keski-Euroopassa jäsenmaasta toiseen siirtymisen huomaa oikeastaan vain tien laidalle pystytetystä kyltistä, joka kertoo valtiosta toiseen siirtymisen tapahtuneen. Toki, jos autossa on navigaattori päällä, se ilmoittaa uusista muuttuneista nopeusrajoitteista.

Matkailijaa helpottaa myös euroalueen yhteinen valuutta. Se tuli käyttöön vuonna 2002. On huomattavan yksinkertaista tehdä ostoksia eri rahaunionin maissa maksaen samoilla kotimaan euroilla. Enää ei tarvitse kantaa laskinta mukana ja selvitellä etukäteen valtioiden valuuttojen kursseja. Muista EU-jäsenmaista ostetuista tavaroista ei myöskään tarvitse maksaa kotimaassa tullimaksuja. Matkustaessa ja tavaroita ostaessa jokainen unionin kansalainen huomaa konkreettisesti EU:n muodostaman yhteisen sisämarkkina-alueen hyödyt: ihmiset, tavarat, palvelut ja raha voivat todella siirtyä jäsenmaasta toiseen ongelmitta.

Tulevaisuuden isoja kysymyksiä on unionin yhteisen politiikan tiivistyminen esimerkiksi sosiaalivakuutuksen osalta. Nekin muutokset on tehtävä ihmisten etua ajatellen. Pääoman vaivatonta siirtymistä tärkeämpää on se, että unionin alueella taataan jokaiselle oikeus tarpeelliseen tukeen ja sitä kautta hyvinvointiin.

Egëzona Kllokoqi

TYÖTTÖMYYS TYRMÄÄ – VAIN PUOLET NOUSEE KANVEESISTA

Työttömyys jatkaa kasvuaan. Suomessa oli maaliskuun lopussa 315 700 työtöntä työnhakijaa. Se oli lähes 29 000 enemmän kuin vuosi sitten. Myös PAMilaisilla aloilla tilanne on alkanut kehittymään todella huolestuttavaan suuntaan. PAMin keväisen jäsenkyselyn ennakkotietojen mukaan 25 prosenttia jäsenistämme työskentelee yrityksissä, joissa on viimeisen vuoden aikana irtisanottu henkilöstöä tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Ennakkotietojen mukaan kolmannes jäsenistämme kertoo, että heille työtä tarjoavan yrityksen taloudellinen tilanne on viimeisen vuoden aikana heikentynyt.

Työ- ja elinkeinoministeriön tietojen mukaan esimerkiksi erilaisiin myyjän tehtäviin oli maaliskuussa hakeutumassa 14 167 työtöntä. Se on enemmän kuin koskaan vastaavana ajankohtana vuodesta 2006 tarkasteltuna. Sama tilanne on kokkien ja tarjoilijoiden tehtävien kohdalla. Myös tuoreimmat tiedot PAMin työttömyyskassan ansiopäivärahan hakijoista on samansuuntaisia. Työttömyys on kasvanut kuukausitasolla nyt poikkeuksellisen korkeaksi vuosituhannen alusta alkavalla tarkastelujaksolla.

Aikanaan Tilastokeskuksen Pekka Myrskylä selvitti mitä työttömäksi jääville tapahtuu. Uusista vuoden 2000 työttömistä vain 51 prosenttia oli työssä vuonna 2008. Heistä 17 prosenttia oli edelleen työttömänä ja 21 prosenttia eläkkeellä. Loput olivat opiskelemassa tai tekemässä jotain yksilöimätöntä, muuttaneet maasta tai kuolleet. Tyrmistyttävintä on huomata, että kerran työttömäksi jääneistä vain puolet oli löytänyt tiensä takaisin työelämään.

Juhana Vartiaisen viimeaikaisiin esityksiin on harvoin voinut yhtyä. Nyt kuitenkin siihen tilaisuus tarjoutui kun hän viimeisimmässä Suomen Kuvalehdessä (SK 19/2014) Tanskan mallista kirjoittaessaan totesi, että ”…Suomessakin olisi viisasta siirtää erityisesti nykyisiin yritystukiin kuuluvia julkisia resursseja ihmisten työmarkkina-aseman tukemiseen”. Tuloksellisen työvoimapolitiikan hoitamisen näkökulmasta Suomessa on tehty viime vuosina nurinkurisia uudistuksia. Palveluverkoston harventaminen ja verkkopalvelun merkityksen korostaminen ovat eittämättä parantaneet hallinnon näkökulmasta tehokkuutta ja sitä mitä Matti Vanhasen hallitus tarkoitti aloittaessaan valtion tuottavuusohjelman. Kaikkia palveluita ei kuitenkaan voida tuloksellisesti hoitaa ruudun käppyröitä tuijottaen.

Keskustelin äskettäin erään tuttavani kanssa hänen tuoreista kokemuksistaan työ- ja elinkeinotoimiston palveluista. Hän totesi, että toistaiseksi ainoassa virkailijatapaamisessa oli TE-hallinnon virkailija etupäässä avautunut kroonisesta hallinnon aliresursoinnista. Työnhakijan asiat oli nopeasti kirjattuna. ”Nettisivuilla nähdään”-toivotus taitaa olla se, jolla suomalaiset työnhakijat jätetään tätä nykyä yksinpurjehdukselle työmarkkinoiden ristiaallokkoon.

Suomessa on pontevasti astuttu kohti aktiivista työvoimapolitiikkaa. Muun muassa työssäkäyntialueiden laajentaminen, ammattisuojan kaventaminen, työhön osoitusten lisääminen ja sanktioiden tiukentaminen ohjaavat työnhakijoita yhä tiukemmin kohti työmarkkinoita. Samalla kun meillä liputetaan aktiivisen työvoimapolitiikan puolesta, työvoimapalveluiden resursointi ontuu. Ymmärrän toki, että työttömät kaipaavat kukin erilaista palvelua. Toiset hoitavat työnhakunsa itsenäisesti ja toiset kaipaavat tukea. Kuitenkin väistämättä tulee mieleen, että viime vuosina työvoimahallinnossa asiakkaat ovat olleet sivuroolissa kun hallintoa on kevennetty ja tehostettu.

Pitkäaikaistyöttömyys oli maaliskuussa lisääntynyt vuodessa 27 prosenttia eli yli 18 000 työttömällä. Kasvuprosentti on ollut korkeampi vain 2010 ja sitä ennen 90-luvun alussa. Tilanne ei siis näytä kovin hyvältä. Päätöksentekijöiltä vaaditaankin nyt halua panostaa työttömyyden hoitoon. Kun Suomessa oli maaliskuun lopussa 315 700 työtöntä, niin heistä ehkä 161 000 on kahdeksan vuoden päästä työelämässä!? Ei voi olla näin. Työvoimapalveluita pitää resursoida nyt!

Antti Veirto

NUORISTA NOUSEE HUIPPUOSAAJIA

Vietin viime viikolla kolme päivää Lahdessa Taitaja2014-kilpailussa. Taitaja on ammattitaidon SM-kilpailu, jossa toisistaan mittaa ottavat ammatillisten oppilaitosten parhaimmisto yli 40 lajissa.

Jos olet epäilevä, kyyninen tai muuten nuorisoon uskosi menettänyt, suosittelen vierailua. Itse koin erittäin inspiroivaksi nähdä nuoria oman alansa huippuosaajia, energisiä ja motivoituneita ihmisiä näyttämässä taitojaan yleisön edessä – kovan paineen alla.

Tuloksia voi katsastaa vaikka kuvasta tekstin alla. Kondiittori-lajin lopputulokset ovat näyttävimmästä päästä. Taitaja-lajeista noin kolmasosa on palvelualoja; löytyy puhdistuspalvelualaa, kokkia, tarjoilijaa, catering-alaa, kukkasidontaa, somistajaa ja vaikka mitä…

Aidosti inspiroivaa oli myös seurata erityistukea tarvitsevien oppilaiden TaitajaPlus-lajeja. Olen henkilökohtaisesti äärimmäisen ylpeä siitä, että PAM on lukuisten muiden lajien ohessa sponsoroimassa myös näitä plus-lajeja. On selvää, että oikeus tuoda työn kautta panoksensa suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseen kuuluu kaikille – myös niille, jotka tarvitsevat siihen erityistukea.

Palvelualojen vetovoiman ja houkuttelevuuden kannalta ammattitaitokilpailujen rooli on oleellinen. Kilpailun henki toki on, että kaikki eivät nouse huipulle, mutta kaikki voivat tuntea ylpeyttä ammatistaan ja osaamisestaan – ja juuri siihen Taitaja osuu ja uppoaa. Tämä voi kuulostaa kornilta naminami-puheelta, mutta satun uskomaan siihen ihan oikeasti.

Ensi vuonna Taitajat pidetään Turussa. Olit sitten opiskelija, koululainen, työelämässä tai työelämän ulkopuolella, yritä käydä paikalla. Tuskin poistut paikalta ilman kasvavaa uskoa nuoriin ja kunnioitusta heidän ammattitaitoaan kohtaan.

Mikko Laakkonen

Taitaja2014: http://www.taitaja2014.fi/
TaitajaPlus: http://www.taitaja2014.fi/fi/kilpailut/taitajaplus
Taitaja2015: http://www.taitaja2015.fi/

LUOTTAMUSTA VAILLA?

Näin aprillipäivän jälkeen palaan sinisilmäisenä ihmisenä lempiaiheeseeni eli luottamukseen. Kuten Charles U. Larson toteaa kirjassaan Persuasion; Reception and Responsibility (2013) useat tutkimukset osoittavat, että yksilöiden rehellisyys on heikentynyt. Ikään kuin joka päivä on aprillipäivä.

Yksilöiden käsitykset rehellisyydestä ja eettisestä toiminnasta ovat muuttuneet. Akateemisessa ja taidemaailmassa tulee vastaan plagiointiskandaaleja, yritystoiminnassa paljastuu epärehellisyyttä ja vedätystä ja ihmissuhteissa sorrutaan pettämiseen. Julkisessa keskustelussa sanoilla yritetään kääntää musta valkoiseksi. Irtisanomiset ovat yhteiskuntavastuuta ja menojen leikkaukset ovat palveluiden parantamista. Tehostaminen on asiakaslähtöisyyttä.

European Social Surveyn tuoreimman aineiston mukaan ihmisten keskinäinen luottamus on vahvinta Pohjoismaissa. Ihmiset luottavat toisiinsa ja siihen, että ihmiset pyrkivät olemaan oikeudenmukaisia ja avuliaita. Pohjoismaissa näyttäisi vahvinta keskinäinen luottamus olevan Tanskassa. Suomi on hyvänä neljäntenä.

Poliitikkoihin luotetaan huomattavasti heikommin kuin esimerkiksi oikeuslaitokseen. Heikointa Social Surveyssa mukana olleista 23 maasta luottamus politiikkoihin oli Portugalissa. Vahvinta se oli Hollannissa ja toiseksi vahvinta Tanskassa. Suomi oli viidentenä. Tanskassa näyttäisivät poliittiset puolueet myös nauttivan suurinta luottamusta ja Portugalissa pienintä. Jos lisätään tarkasteluun vielä kansanedustuslaitos, niin kokonaiskuvassa näyttäisi siltä, että maansa ”systeemiin” luottavat suomalaisia enemmän sveitsiläiset, hollantilaiset, norjalaiset ja tietysti tanskalaiset.

Jos nyt olisi kilpailukykyvertailusta kysymys, niin alkaisi valtaisa päivittely siitä miksi Suomi ei ole ykkösenä. Ilma olisi sakeana niskaan satavasta tuhkasta. Tuhkasadetta tähyillen voin kysyä, että voisiko kilpailukyvyn häilymiseen näiden tuloksien perusteella joku koiranleuka todeta, että ”systeemin vika”.

European Social Surveyn aineiston mukaan tulevaisuuteen suhtaudutaan luottavaisimmin Norjassa. Täytyy toivoa, että kuokka osuisi öljylähteeseen Suomessakin. Todennäköisempää taitaa olla tosin ilmoitus kaivurin katkaisemasta kaapelista. Väitteen ”suurimmalla osalla maani kansalaisista elämä menee huonompaan, ei parempaan suuntaan” hyväksyivät useimmiten Portugalin ja Espanjan asukkaat. Suomalaisista sitä mieltä oli kolmannes vastaajista. Norjassa niin tuumi noin yksi kymmenestä. Täytyy tosin huomauttaa, että aineisto tutkimukseen kerättiin Suomen osalta pääosin 2012. Juuri nyt tilanne saattaisi olla toisenlainen.

En nyt tahdo sanoa, että Suomessa olisi joku merkittävä luottamusvaje. Kuitenkin on syytä muistaa Martti Vihannon toteamus vuosien takaa, että luottamuksen puute toteuttaa itse itseään ja johtaa vaikeasti peruutettavaan noidankehään. Luottamuksen rapautumisesta on vaikea päästä eroon, jos sellainen pääsee käynnistymään. Suomalaisen yhteiskunnan pitää huolehtia luottamuksen säilymisestä.

Antti Veirto

ps. Voiko ihmisten välinen luottamus huveta siihen, että kaikki keskittyvät vain itseluottamuksen kasvattamiseen ja vaalimiseen?

VALLANKUMOUKSEN KYNNYKSELLÄ

Teollisesta vallankumouksesta minulle tulee aina mieleen Chaplinin loistava elokuva Nykyaika ja sen tehdaskohtaus. Pakkotahtisesti pulttia kiristävä pikkumies huhkii kilpaa tehtaan hihnan kanssa. Jos meidän aikanamme eläisi joku Charles Chaplinin veroinen elokuvataiteilija, voisi lähiaikoina olla aineksia Nykyaika II:n käsikirjoittamiseen. Siinä tarinan keskiössä olisi koneiden vallankumous.

Äskettäin Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA julkaisi muistion, jonka mukaan reilu kolmannes (36%) suomalaisten ammateista tulee katoamaan tulevaisuudessa teknisen kehityksen myötä. Toinen muistion kirjoittajista Etlatiedon toimitusjohtaja Petri Rouvinen on sanonut, että seuraavien 20–30 vuoden aikana tullaan kokemaan teollistumiseen verratta murros.

Kuuliaisen robotin tuntipalkka on nykyään noin 5 euroa. Hinta on Rouvisen mukaan tullut viimeisten kymmenen vuoden aikana ryminällä alas. Kenellekään tämä ei ole yllätys. Robotin neuvotteluasema on heikko. Ellei ole tuhoajakyborgi eli tuttavallisemmin Terminator.

Mooren lain mukaisesti tietokoneiden laskentakapasiteetti kasvaa räjähdysmäisesti tehden niistä yhä halvempia ja ihmistyöstä suhteessa yhä kalliimpaa. Gordon E. Moore kehitti lakinsa mikropiireistä jo 1960-luvulla. Kaukonäköinen mies.

Rouvisen mukaan Suomessa teknologisoitumisen seurauksena haastavimmassa tilanteessa tulevat olemaan ovat yksityisellä sektorilla työskentelevät vähän koulutetut ja matalapalkkaiset sekä teollisuuden työntekijät. Perusasteen suorittaneiden osuus työllisistä on sulanut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana sitä vauhtia, että tulevaisuudessa se painuu varmasti yhä lähemmäs nollaa. Matalapalkkatyön hinta koneiden halventuessa on kallistunut. VATT:n erikoistutkija Katriina Nilsson-Hakkalan mukaan muutokset tulevat olemaan nopeita. Tulevaisuuden ammatteja ei voi nimetä.

Ihmisen ei kannata kilpailla robottien kanssa robottien vahvuusalueilla. Robotti vääntää ne pultit kireiksi Nykyaika-elokuvan pikkumiestä nopeammin. Kännykän shakkipelissäkin tulee tekoälyltä pataan.

Ihmistä tarvitaankin työmarkkinoilla jatkossa siellä, missä ihmisen ominaisuudet koneisiin nähden ovat ylivertaisia. Ihmisellä on kyky oppia virheistä ja löytää aina uusia ratkaisuja. Kuten Rouvinen eräässä tilaisuudessa sanoi, kyky palata lähtöpisteeseen. Ihminen siis selviää koneiden tuomista haasteista olemalla valmis kouluttautumaan ja oppimaan uutta. Ihminen kykenee inhimilliseen vuorovaikutukseen. Vain ihminen kykenee olemaan ihmiselle ihminen ja kone sammuu kun sen töpselin vetää seinästä.

Antti Veirto